JAA
} else { // }

Amerikkalaisen unelman toteutuminen on tuskallinen tie, mutta Joy ei anna hymyn hyytyä, vaan taistelee haaveidensa puolesta.

David O´Russellin (The American Hustle, 2013) uusin ohjaus Joy, kertoo löyhästi tositapahtumiin perustuvan amerikkalaisen keksijän, liikenaisen ja yrittäjän Joy Manganon (Jennifer Lawrence) elämäntarinan.

} else { // }

Joy keksii monenmoista elämänsä aikana, mutta elokuva kertoo ihmemopin tarinan, joka mullistaa kotisiivoamisen. Joylla on kuitenkin monta estettä ennen amerikkalaisen unelman toteutumista, ja yksi niistä on hänen vähintäänkin omituinen perheensä. Hänen talossaan meinaan asuvat hänen kahden lapsensa lisäksi ex-aviomies, seuraava Tom Jones wanna be Tony (Édgar Ramírez), saippuaoopperoita 24/7 katsova äiti Terry (Virginia Madsen), juuri rakastajattarestaan eronnut äiti-Terryn ex-puoliso ja Joyn isä Rudy (Robert De Niro) sekä Joyn isoäiti Mimi (Diane Ladd). Joy on kaikkia ylläpitävä voima, joka yrittää Mimin kannustuksesta saada parempaa elämää keksintöjensä avulla. Porukkaan kuuluvat vielä kateellinen sisarpuoli Peggy (Elisabeth Rohm) ja isän uusi tyttöystävä varakas Trudy (Isabella Rosselini).

”Elokuva taustoitetaan kattavasti ja siksipä onkin kestoltaan kahden tunnin paikkeilla”

 

Jennifer Lawrence on tarinan keskiössä, johon kaikki muut hahmot kietoutuvat omalla erikoisella tavallansa. Lawrence kannattelee urheasti raskasta rooliaan ja osoittaa kunnioitettavasti muuntautumiskykynsä. Hän hoivaa lapsiaan vankkumattomalla äidinrakkaudellaan, kuten myös taantuneita vanhempiansa, mutta samaan aikaan hän pitää puoliansa raa´assa liikemaailmassa ja lyö nyrkkinsä pöytään silloin kun siihen on tarvetta.

Lawrencen useissa ulottuvuuksissa painiva rooli on suuri, ja elokuva vilisee Lawrencen lisäksi muitakin suuria nimiä, mutta hahmojen ollessa viimeisen päälle rasittavia, tuo Joyn hahmo vastapainoksi rauhallisuutta ja pitää kasassa koko hommaa.

Elokuva taustoitetaan kattavasti ja siksipä onkin kestoltaan kahden tunnin paikkeilla. Juoni ei olisi kärsinyt muutamista leikkauksista nimeksikään, ja näin kestoakin olisi saanut hieman lyhennettyä.

Elokuvan ensimmäinen puolisko vaikuttaa junnaavan paikoillaan, koska siinä esitellään liiankin kattavasti Joyn lapsuus- ja nuoruusaika. Kyllä katsoja olisi pysynyt kärryillä vallan mainiosti ilman kädestä pitämistäkin.

Toinen näytös alkaa, kun Joy keksii ihmemopin. Se saa elokuvan vihdoin siirtymään oikealle uralle ja hurahtaa kunnolla käyntiin. Loppupuoliskoa olisi mieluusti pidemmällekin katsonut ja tuntui kun elämänkerta olisi jäänyt hieman kesken.

Mielenkiintoista on Ostos-tv:n nousun seuraaminen ja pienessä roolissa nähtävä Joan Rivers, jota esittää Joan Riversin tytär Melissa Rivers. Muutaman kerran saa silmiään hieraista, koska yhdennäköisyys on hämmästyttävä.

4K vaikuttaa

Kuten aina, onnistuu 4K nostamaan elokuvan realismia askeleen verran lähemmäs katsojaa. Ihohuokosten, asusteiden ja lavasteiden yksityiskohdat ovat hämmentävän tarkkoja. Mutta jälleen kerran on muistutettava, että katseluetäisyys on pidettävä pienenä ja ruutu suurena.

BD/4K-lisukkeet koostuvat perinteisistä dokumentaareista ja kuvagalleriasta.

} else { // }
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Joy-elokuva
BD-ekstrat
JAA
Edellinen artikkeliBlu-ray-arvostelu: Goosebumps
Seuraava artikkeli4K UHD -arvostelu: Deadpool