JAA
} else { // }

Kirjan alkuperäistarinasta on poikettu ja Pleikkarihitti, The Last of Us’n laarilla on käyty.

Ensimmäinen Labyrintti-elokuva (2014) yllätti todella positiivisesti. Se oli jännitysseikkailu, joka oli pullollaan kutkuttavia käänteitä ja ”mitähän seuraavaksi?” -kohtauksia. Samaa ei voi sanoa jatko-osasta, joka muuttaa tutkimusseikkailun tyhjänpäiväiseksi tusinazombiesilvonnaksi.
Labyrintti: Aavikkokokeet jatkaa siitä mihin ensimmäinen leffa jäi. Nuorisojoukko on pelastettu WICKED-organisaation kynsistä, mutta Thomas (Dylan O’Brien) päättelee kaiken olevan edelleen pielessä. Niinpä nuorisojoukko joutuu jälleen kerran etsimään pakotietä ja joutuvat labyrinttien sijaan vaaralliselle, elävien kuolleiden täyttämän aavikon armoille.

Poikkeaa melkoisesti kirjasarjan radalta

} else { // }

Ohjaaja Wes Ball myönsi itsekin, että kyseinen jatko-osa ”hieman” poikkeaa kirjasarjan radalta, mutta palaa siihen kolmannessa, Maze Runner: The Death Cure -osassa. Mitä järkeä irtonaisessa jatko-osassa sitten on? Sillä kerätään ilmeisesti vain rahaa ja haalitaan PlayStation-pelaajia leffasarjan ja kolmannen leffan yleisöksi. En ainakaan itse keksi muuta, sillä Labyrintti 2 on puhtaasti The Last of Us -pelin ja Outolintu-elokuvien hybridi.

Onpa leffassa hyviäkin juttuja. Alkupuolisko on lähes yhtä kiinnostava kuin ensimmäinen Labyrintti. Sen jälkeen meininki tosin lässähtää ja eeppiset lopputaistelut tuovat lähes väkisin unihiekat silmiin.
Kuvittelin ennen elokuvan näkemistä (mistään mitään tietämättä), että aavikkokokeilla viitataan johonkin uuteen labyrinttiin, joka toimii aavikoilla, entistä rajuimmissa olosuhteissa. Aavikkokokeista elokuvassa ei kuitenkaan ole nimestään huolimatta tietoakaan.
Labyrintti: Aavikkokokeet on keskinkertainen seikkailu, joka kopioi tarinansa muista nuortenseikkailuista ja zombieviihteestä. Lopputulos on tylsä ja ensimmäiseen osaan nähden huomattava pettymys. Toivottavasti ohjaajan lupaus paremmasta kolmosesta pitää kutinsa.

4K-kuva on laadukasta, mutta leffa ei

4K-levyn kuvanlaatu on premiumia, mutta äänet varsin perinteistä Dolbya ja DTS:ää. Atmos-kikkailuihin ei siis äänen saralla päästä. 4K-kuva pääsee oikeuksiinsa isolla ruudulla ja mahdollisimman pienellä katseluetäisyydellä, mutta sohvalta leffaa nauttivan on turha toivoa sen suurempaa UHD-orgasmia. Enemmän UHD:stä Hitman-arviossamme.
Bonusarkusta löytyy hyvin tavanomainen kattaus perusekstraa: kommenttiraita, poistetut kohtaukset, naurukela, visuaalisten tehosteiden kela, konseptitaidegalleria ja Classified-lyhytklippejä.
} else { // }