Mainos

1970 ja -80-luvun taitteen kallein elokuva on myös kaikkien aikojen vaarallisin ja verisin tuotanto.

Kauhuleffana takakannen mukaan tunnettu Roar kertoo afrikassa tutkimuskeikkaa tekevästä miehestä, jonka tutkimuskohteena ovat leijonat ja muut isot kissaeläimet. Mies majailee keskellä viidakkoa olevassa bambukartanossaan kymmenien lejonien kanssa ja pitää otuksia ystävinään. Hän kutsuu perheensä lomalle reservaattiinsa, mutta on sattumalta juuri perheen saapuessa muualla jumissa – jolloin perhe joutuu kissapetojen ahdistelemiksi.

Ei stuntteja, ei tekoverta – koska stuntit ottivat loparit ja tekoverta ei tarvittu.
Ei stuntteja, ei tekoverta – koska stuntit ottivat loparit ja tekoverta ei tarvittu.

Roar-elokuvan tuotanto on kaikkea muuta kuin kuivakka perusproduktio. Leffan leijonat ovat aitoja, tilanteet ja hyökkäykset mukaanlukien. Lähes koko työryhmä on vaihtunut kuusi vuotta kestäneiden kuvausten aikana useita kertoja, sillä leijonien kanssa työskentely oli rajua ja veristä puuhaa. Itse ohjaaja oli vähän väliä sairaalassa sekä Speed-elokuvan kuvaajana myöhemmin mainetta niittänyt Jan de Bont skalpeerattiin ja tikattiin yli sadalla tikillä. Päätähtien oman tyttären kasvot jouduttiin korjaamaan plastiikkakirurgialla ja koko kuvattu filmiaineisto oli tuhoutua leijonien repiessä kaiken kuvauskaluston.

Mainos

Elokuvan tuotanto oli keskeytyä monta kertaa, mutta lopulta leffa saatiin tehtyä, budjetin noustessa Kadonneen aarteen metsästäjät -leffan budjetin tasalle, noin 17 miljoonaan dollariin, joka aikanaan oli valtaisia leffabudjettisumma.

9080dd30-e974-49a2-ab6c-f95eb4c1ce8d-620x372

Itse elokuvana Roar on kiinnostava kuin dokumentti. Sen tilanteet ovat aitoja ja siksi muita seikkailuleffoja kuumottavampia. Heti ensimmäisen puolen tunnin aikana ehtivät kämmenet hikoilla useaan otteeseen.

Kauhuna leffaa ei silti voi pitää. Se on ennemminkin hellyyttävä seikkailuelokuva, jota tähdittävät kujeilevat leijonat ja tiikerit.

Tarina itsessään on varsin tylsä ja onneton, mutta aidot tilanteet ja kiinnostavat piinaavat hetket pitävät mielenkiinnon yllä. Leffan viimeinen kolmannes lässähtää totaalisesti, mutta Roar on silti katsomisen arvoinen.

Itse elokuvan tuotannosta on oma asiaohjelmansa ekstroissa, joka avaa hämmentävää tuotantoa varsin mielenkiintoisesti.

Mainos