JAA

Tom Hanks tähdittää Steven Spielbergin ohjauksessa kylmän sodan aikaan sijoittuvaa vakoojatarinaa, jonka juoni, värimaailma ja rauhallisuus luovat täydellisen harmonian.

Vakoojien silta alkaa kylmän sodan aikana vuonna 1957, jossa James B. Donovan (Tom Hanks) työskentelee vaikuttavana vakuutuslakimiehenä, kunnes hänelle tarjotaan venäläiseksi vakoojaksi epäillyn Rudolf Abelin (Mark Rylance) tapausta. Hän suostuu puolustamaan Yhdysvaltain vihatuinta miestä, koska uskoo oikeudenmukaiseen puolustukseen, mutta saa myös tuntea tapauksen aiheuttaman julkisuuden nahoissaan. Abelin syyllisyys on kuitenkin päätetty jo valmiiksi ilman näennäistä oikeudenistuntoakin, mutta Donovan tekee kaikkensa Abelin hengen pelastamiseksi ja saakin pelastettua hänet kuolemantuomiolta. Seuraavaksi CIA ottaakin yhteyksiä ja pyytää Donovania vaihtokauppojen neuvottelijaksi. Neuvostoliitto on saanut kiinni maansa yllä taistelulennolla olleen amerikkalaisen taistelulentäjän Gary Powersin (Austin Stowell). Julkinen tapahtuma tunnetaan historiassa myös nimellä U-2. Samaan aikaan itäsaksalaiset ottavat kiinni amerikkalaisen opiskelijan Frederic Pryorin, hänen yrittäessään päästä rakenteilla olevan Berliinin muurin toiselle puolelle. Donovan lähetetään Berliiniin neuvottelemaan vaihtokaupoista Abelin ja Powersin välillä, mutta kunniallinen Donovan päättää saada myös Pryorin mukaan vaihtoon.

 

Tositapahtumiin perustuva Vakoojien silta on mannaa silmille, sitten vuonna 2011 ilmestyneen Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja -elokuvan jälkeen. Vaikka tarina on erilainen, sen jokseenkin samantyylinen verkkainen kerrontatyyli vetoaa ja imaisee mukaansa Tom Hanksin hillityllä, mutta varmalla tyylillä.

Allekirjoittaneeseen nämä kylmän sodan aikaiset vakoojatarinat edelleenkin uppoavat, ja mikä parhaiten pahiksen rooliin sopisikaan, kuin suurvaltanaapurimme Neuvostoliitto.

Elokuvat toimivat myös oivallisina kulttuurihistoriallisina kuvauksina vakoojien tiedon vaihdosta ennen digitalisoitunutta aikaa. Paljon mielenkiintoisempaa on seurata kryptisten paperilappusten siirtelyä paikasta toiseen mitä kekseliäimmillä tavoilla, kun nykyisinhän tiedonsiirtoon internetyhteyden lisäksi ei juuri muuta tarvita.

Vakooja-elokuvissa kiehtoo myös, millä tavoin toiseutta tuotetaan. Me ja muut -tyyppinen ajattelutapa, jossa Neuvostoliitto nähdään kaikin tavoin toisena, pahana ja miten sitä ajattelutapaa tavalliselle kansalle median avulla syötetään ja ylläpidetään.

”Puvustus, kuvaustyylit ja värien maailma ovat harmonisessa tasapainossa”

 

Katsojan annetaan rauhassa tutustua hahmoihin ja luonnekuvauksiin. Abelin ja Donovanin hahmot tukevat toisiaan täydellisesti, ja samalla siihen on lisätty ripaus huumoriakin. Donovan kysyy muutaman kerran Abelilta, etteikö häntä huoleta mitä tulee tapahtumaan, johon Abel vastaa joka kerta – Auttaisiko se?

Näyttelijöiden hillityt ja herrasmiesmäiset tyylit ovat koko elokuvan loppuun asti synergiassa keskenään, eivätkä he sorru missään vaiheessa vetämään ylitse.

Elokuvan puvustus, kuvaustyylit ja värien maailma ovat harmonisessa tasapainossa kylmän sodan aikaiseen aikaan. Värimaailman muuttumista voi tarkkailla, kun Donovan saapuu Berliiniin neuvotteluihin. Jakautuneessa maassa on pimeää, kylmää ja turvatonta. Donovanin takki varastetaan ja hän sairastuu vielä flunssaankin, josta huomaa hänen olevan kaukana turvallisesta kotimaastaan sekä olevan inhimillinen ja tavallinen ihminen, eikä mikään superagentti James Bond.

”Blu-ray:lla oletusekstrat”

Blu-ray sisältää neljä dokumentaaria elokuvan tuotantoon ja todellisiin tapahtumiin liittyen. Kiinnostavaa, mutta ei mitään maagista.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Vakoojien silta -elokuva
BD-ekstrat
JAA
Edellinen artikkeliBlu-ray-arvostelu: The Night Before
Seuraava artikkeliPeliarvostelu: Battleborn