R (Nicholas Hoult) on elävä kuollut, eli zombie. Hän ja tuhannet muut zombiet kuluttavat katuja laahustaessaan ja etsiessään ruokaa.
R ei kuitenkaan ole mikään perusaivokuollut, vaan astetta hyväsydämisempi. Hän jopa pelastaa kauniin neidon (Teresa Palmer) hädästä ja vie tämän kotiinsa, hylättyyn lentokoneeseen. Kun zombien ja Julien välit lämpenevät, lämpenee myös raadon kylmä ruumis ja ihmeparantumisen syyksi näyttääkin selittyvän rakkaus.
Warm Bodies yrittää tehdä sen minkä Twilight teki vampyyreille – eli luoda hahmoista rakastettavia, sydämellisiä, romanttisia ja inhimillisiä hyviksiä. Warm Bodies laukoo zombiesössötyksen kuitenkin niin pahasti yli, että kaikki zombieleffojen fanit oksentavat tätä katsoessaan.
Elokuvan näyttelijöissä ei ole mitään vikaa. Casting on tämäntyyppiseen kikkailuun juuri sopiva. Ongelmana on sen sijaan järjettömän paska tarina, ihmeellisine epäloogisuuksine ja typeryyksineen. Tarina on olematon, eikä se onnistu sulattamaan edes Twilight-fanaatikon sydäntä.
Elokuvan zombiemaskeerauskin on ala-arvoista. Maski näyttää realismin sijaan enemmänkin sirkusmaskilta tai synttärimeikiltä.
Jos jotain hyvää pitää sanoa, niin CGI-tehosteet ovat kauniita ja niitä kelpaa katsella. Myös äänisunnittelijalla on ollut ammattitaitoa.
Bonusvalikko on tyhjä, joten sieltä ei paljon iloa ongita.
Warm Bodies on romanttinen zombieleffa, joka miesten kannattaa kiertää hyvinkin kaukaa. Naisille hömppäromantiikka uppoaa taatusti, mutta överinsä tämä leffa kantaa siihenkin kekoon.
