Mainos

Punainen planeetta saa kokea tieteen voiman, kun Marsin ihmemies Mark viljelee perunoita ulosteissa ja kuuntelee 70-luvun discoa, antamatta peloille tai itsesäälille valtaa. 

Andy Weirin kirjaan perustuva Yksin Marsissa on tieteiselokuvistaan tunnetun Ridley Scottin uusin ohjaus.
 
Avaruusryhmä Ares 3-miehistö ovat Mars planeetalla tutkimassa sen ulottuvuuksia, kun hirveä pölymyrsky iskee. Olosuhteiden pakosta autiolle planeetalle jää botanisti Mark Watney (Matt Damon), muun ryhmän lähtiessä pakoon oikukkaan Marsin säätä. Tiimi jättää Markin vastahakoisesti taakseen luullessaan hänen kuolleen. Myrskyn jälkeen on pouta sää ja Mark herää vahingoittuneena. Hän huomaa jääneensä yksin, ja päättää selvitä hengissä tieteen keinoin päästäkseen takaisin Tellukselle neljän vuoden kuluttua, jolloin seuraavan tutkimusryhmän on määrä saapua plateenalle.
 
 
Elokuvassa ei leikitellä älyttömillä scifi-höpinöillä ja fantasian perinteillä vaan enemmänkin tieteen fiktioilla, johon on lisätty lämmin huumori ja arkirealismi. Ne luovat ymmärrettävän kokonaisuuden maallikollekin, jonka ei tarvitse taistella scifi-jargonin kanssa. Aivot voivat keskittyä spektaakkelista nauttimiseen. 
 
Kun tiede esittää yhtä suurta osaa kuin Mark-McGyver, on sitä kevennetty kulttuurihistoriallisin keinoin. Tunnelmaa kotoisasta maapallosta luodaan Happy Days-tv-sarjan pyöriessä taustalla, 70-luvun renkuttavalla discolla tai Markin touhutessa peruna-kakkaviljelmänsä parissa. Ne pitävät Markille seuraa ja luovat tunnetta kodista, vaikka hän on miljoonien kilometrien päässä kotoa. Kikat tekevät kokonaisuuden helpommin lähestyttäväksi myös katsojalle, vaikka musiikki alkaa nopeasti ärsyttämään. 
 
Mukavaa vaihtelua luo, kun elokuva keskittyy enemmän elämän positiivisiin puoliin kuin siihen tosiasiaan, että Mark voi menettää henkensä milloin tahansa. Elokuvan luonne on tarkoituksella sympaattinen, eikä siinä mitään, mutta hieman se karsii uskottavuutta psykologisesta näkökulmasta. Mark ei missään kohtaa tunnu masentuvan, vaikka on täysin eristyksissä elämästä ja kaiken päälle Mars asettaa melko kovat ehdot hengissä pysymiseen. Sitä huomaa odottavansa enemmän vaaratilanteita sen kaiken pehmeyden ja hauskuuden keskellä. Kun niitä ei juurikaan tipu, tekee se elokuvasta pitkäveteisen ja turhan pitkän.
 
 
Plussaa elokuva saa kameran monipuolisesta käytöstä. Elokuvaa jaksotetaan välillä isoveli valvoo-tyyppisellä kuvauksella, kun kameroita on sekä avaruusasemalla että Markin kulkupelissä. Niiden läsnäolo luovat todentuntuisuutta ja syvyyttä. Samalla kuvaustyyli antaa tunteen, kuin Mark puhuisi suoraan katsojalle. 
 
Elokuva on valitettavasti ennalta arvattavissa – johan leffan julistekin sen sanoo:”Tuokaa hänet kotiin.”
 
Ja tietysti kun amerikkalaisesta megahitistä on kyse, jännittää koko elokuvan maailma Markin mukana. Kyllä elokuva kuuluu must see -osastoon, vaikka jo Ridley Scottin tai Matt Damonin vuoksi.
 
Blu-ray on ahdettu täyteen pikkudokkareita elokuvan tuotannosta, puvustuksesta ja alkuperäisen idean syntymisestä.
Mainos