JAA
Elder Scrolls V: Skyrim on yksi menestyneimmistä roolipeleistä ikinä. Olet todennäköisesti kuullut nimen, vaikka et yleensä menisi lähellekään koko genreä. Todd Howardin johtaman tiimin rakkaudella työstämä peli on valtava leikkikenttä. Täynnä mahdollisuuksia, tutkittavaa, draamaa ja jännitystä. Valinnanvara on huikea. Voit tykittää pääjuonen läpi yhtä kyytiä jos haluat, mutta sen unohtaminen on myös täysin mahdollista. Tämä onkin pelin suurin voimavara ja sen jatkuvuuden salaisuus.

Elder Scrolls V: Skyrim on Nintendon alustalla teknisesti onnistunut: teos rullaa lukitulla 30 ruudun vauhdilla samoilit sitten luolastoissa tai vuorilla. Visuaalit ovat sekoitus (Fallout 4:n tuomilla uudistuksilla freesattua) Special Editionia sekä Switchin tehot huomioon ottavaa kompromissia. Erot näkyvät eniten valaisussa, tekstuurien tarkkuudessa sekä pelimaailman luonnon runsaudessa.

Television ruudulta kuva on toki muihin alustoihin verrattuna pehmeämpi, mutta muuten visut ovat vanhaksi peliksi oikein passelit. Pienenä moitteena käsikonsolimoodissa pelin vakio tekstikoko on aivan liian pieni: pahamaineista Excel-taulukkomaista inventory-ruutua on välillä todella nahkea tihrustaa. Mielestäni kehittäjien pitäisi ihan yleisellä tasolla miettiä hieman tarkemmin fonttikokoja peleissä, mutta se on toinen tarina.

Pullollaan lastentauteja

Pääasiassa tässä Skyrimissä onkin hyvä meininki, mutta valitettavasti pelin ikä näkyy muualla hieman rujommin. NPC-hahmojen animaatiot ovat uskomattoman puisia. Hahmojen ”pathing” tekoäly ei edelleenkään toimi kunnolla, vaan ne aina tuntuvat juoksentelevan ympäriinsä tai seisoskelevan paikoillaan – juurikin kun tilanne vaatisi päinvastaista käytöstä.

Teknisesti peli on siis yhä yhtä vahva (sekä heikko) kuin aina ennenkin. Bugeja on, mutta ne ovat vanhoja tuttuja. Juurikin niitä tahattoman koomisia, joista olet nähnyt gif-animaatioita vuosikausien ajan. Switch-versiolle ominaisia kupruja ei juurikaan ilmennyt.

Kehno taistelujärjestelmä

Ensimmäistä kertaa Skyrimiä pelatessani muistan olleeni suuresti pettynyt pelin taistelujärjestelmään. Aseet tuntuivat kömpelöiltä käyttää, ja sama meininki jatkuu myös Switchillä. Epämääräinen huitominen ja vielä epämääräisemmät vihollisten hitboxit eivät ole mielestäni hyvä yhdistelmä.

Toivonkin että Bethesda opiskelee seuraavaa Elder Scrolls-pääpeliään varten kilpailijoita ja parantaa tasoaan sen mukaan. Lisäoptiona Nintendon alustalla on myös käyttää joy-conien liiketunnistusta jos sellainen maistuu.

Ja kun kyseessä on Nintendo, niin pelissä on myös Amiibo-ominaisuus. Kun esimerkiksi Zelda-amiibon skannaa, niin voi hahmolleen skorata Zelda-aiheisia aseita ja asuja. Minulla ei kyseisiä figuureja tähän hätään ollut, joten ominaisuus jäi kokeilematta.

Switch-versio sisältää myös kaikki peliin julkaistut lisäosat, joten pelattavaa riittää. Sanomattakin on selvää, että modit eivät valitettavasti Nintendon alustalle yllä.

Kuuden viime vuoden aikana pelibisneksessä on tapahtunut valtavasti. Uutta rautaa on markkinoilla. Uusia pelikokemuksia satelee miltei päivittäin. Siksi onkin uskomatonta, että kuusi vuotta vanha Skyrim onnistuu olemaan yhä kurantti sekä helposti mukaansa nappaava peli. RPG-mammutin pelaaminen käsikonsolilla on eittämättä houkutteleva ajatus, ja on hienoa että porttaus on näinkin onnistunut.