Kun omistaja on poissa, lemmikit pitävät bileet.
Max (Louis C.K.) on elämäänsä hyvinkin tyytyväinen haukku, joka rakastaa omistajaansa. Hyväsydäminen omistaja tuo kuitenkin Maxin kauhuksi kotiin uuden koiran, valtaisan Duken (Eric Stonestreet), joka välittömästi lähtee horjuttamaan Maxin auvoista elämää. Koirien välinen eripuraisuus vie kumpaisenkin pian seikkailuun, jossa he oppivat luottamaan toisiinsa ja arvostamaan toisiaan.
Lemmikkien salainen elämä lupailee nimensä puolesta jänniä paljastuksia lemmikkien elämästä omistajien ollessa poissa. Elokuvan alkupuoliskolla näitä melko hupaisia tilanteita nähdäänkin, mutta elokuvasta tuleekin pian taas yksi lemmikki karkuteillä -seikkailu.
Arvosteluversiona oli suomeksi dubattu versio, jossa ääninäyttelijät tuntuivat vähän innottomilta. Paikalla pressinäytöksessä oli myös muutama lapsi, joiden naurua en kuullut elokuvan aikana kuin ehkä kerran. Itse naurahdin pari kertaa –lähinnä oivalluksille kissojen ja koirien toiminnasta.
Hyvän premissin kadottua alkaa sekoilu pitkin kaupunkia Lumipallon, hullun kanin johtaman hylättyjen lemmikkien takaa-ajamana. Kuulostaa hyvältä, mutta on meininki on lopulta melko geneeristä koheltelua.
Haukottelua ja kellonvilkuilua aiheuttava leffa on puolessatoista tunnissa ohi ja ainoa asia joka jäi hymyilyttämään oli erään koiran musiikkimaku.
Elokuvan tuotantoyhtiönä toimii Itse ilkimys – ja Kätyrit-leffat tuottanut Illumination Entertainment, mutta samankaltaista hauskaa hubailua on tältä leffalta harmi kyllä turha odottaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.