JAA

Kestääkö kantti?

Vee (Emma Roberts), teini-ikäinen tyttö Staten Islandilta, on tottunut olemaan sivustaseuraaja. Hän harrastaa valokuvausta, joka sekin sopii erityisen hyvin sivusta seuraamiseen. Vee on saanut kutsun taidecollegeen, mutta perheessä tapahtunut tragedia ja vähävaraisuus saa hänen äitinsä Nancyn (Juliette Lewis) takertumaan Veehen tiukemmin. Nancy toivoo että Vee kävisi lähicollegea. Veen paras kaveri Sydney (Emily Meade) pyytää Veetä seuraamaan, kun hän pelaa uutta mobiilipeliä nimeltä Nerve. Katsojat maksavat, pelaajat saavat tehtäviä, jotka suoritettuaan voittavat rahaa. Vee ei uskalla pelata, mutta kun liian monta asiaa menee mönkään, hän terästäytyy ja lataa pelin. Peli vie hänet Manhattanille jossa jokainen tehtävä johtaa yhä haastavampiin tehtäviin. Niiden lomassa hän törmää peliä pelaavaan Ianiin (Dave Franco). Kestääkö Veen kantti, ja mitä kaikkea pelissä onkaan panoksena?

Nerve tuli minulle ihan puskista. En ollut nähnyt mainoksen mainosta. Menin katsomaan leffan ja lähdin leffan loputtua virne kasvoillani. Nerve toimii!

Elokuvassa pelataan hieman totuus vai tehtävä -tyyppistä peliä nimeltä Nerve, johon kuuluvat ainostaan tehtävät – totuus ei kiinnosta ketään, vai kiinnostaako?

Elokuvan kuvaustyyli on mainio sekoitus tietokoneen ruutua, found footage -tyyppistä kännykkäkamerakuvausta, ja perinteistä elokuvausta. Kokonaisuus tuntuu freesiltä ja musiikit tukevat mainiosti leffan energistä seikkailua pitkin Manhattanin katuja. Musiikeissa on mainota fiilistelymusaa, konemusaa ja kaikkea siltä väliltä – soundtrack meni välittömästi Spotifyn soittolistalle.

nerve-arvostelu-kahvila

Emma Roberts on sympaattinen Veenä ja Dave Franco hoitaa Ian-komistuksen roolin mainiosti. Sivuroolit tuntuvat myös melko eläväisiltä, paitsi Sydneyn rooli tuntuu olevan vähän turhan yksipuolinen.

Elokuvassa ei sinällään ole mitään uutta, mutta se miten kaikki on tehty, vaikuttaa raikkaalta. Nerve elokuvana ja elokuvassa olevana pelinä tuo mieleen The Game -leffan, Watch Dogs -pelin ja monta muuta mainiota inspiraation lähdettä. Jotenkin koko Nerve peli toi etäisesti mieleen Pokemon Go -pelin nykyisen villityksen. Siinäkin mielessä leffa on tehty ja julkaistu hyvinkin otolliseen aikaan.

nerve-arvostelu-pratka

Tarinan pohjalla tuntuu silti olevan hyvin perinteinen kasvutarina, nynnystä rohkeaksi ja siinä välissä vähän romanssia, mutta meno on sen verran vilkasta, ettei mitään siirappisuutta ehdi tarttumaan kengänpohjiin. Tämän kaiken lisäksi hahmoihin samaistuu sen verran, että hurjemmat tehtävät tuntuvat todellakin hurjilta, ja hahmojen kanssa jännittää.

 

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Nerve
JAA
Edellinen artikkeliPelaajat janoavat My Summer Carin perään – milloin se julkaistaan ja mitä se maksaa?
Seuraava artikkeliSupersampling tekee HTC Vive:stä UHD-tasoisen VR-visiirin – ohjeet tässä
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.