Kynä pöydälle ja Ruissaloon. Keliennustus vaihtelee tunneittain, mutta väliäkös tuolla, Ruisrock 2012 pesee kaikki kotimaan tämän kesän festarit bändilistaukseltaan ja koska ainakin teoriassa luvassa on aurinkoista ja helteistä Ruissaloa, mennään myös tällä saralla muista ohi ihan heittämällä.
Perjantai:
Perjantain alkuiltaan on sullottu allekirjoittajalle uusi tuttavuus, Rival Sons. Led Zeppelinin et co. jalanjälkiä täyttävä Rival Sons rokkaa todella tyylikkäästi ja homma on kerrasta käynnissä. Perjantaina koko paketti toimi miellyttävästi, noin 16000 ihmistä ei saanut aikaan valtavaa ruuhkaa ja kun samaan iltaan sullotaan Pulpin paluukeikkaa, niin ei se nyt pieleen mene.
Jarvis oli kuvaajalle melkoinen ällötys, hyviä poseerauksia, mutta valoja ei mieheen saanut kohdistaa. Kiitos silti loistokeikasta koko bändille ja hauskana lisäbonarina Pulp oli torstai-illalla kaivanut Turusta keikkaviulistiksi loistokkaan paikallisvahvistuksen.
Lauantai:
Lauantaille kaavailtiin sadetta, ukkosta, lisää sadetta jne. Pieleen meni, sateet tuli joskus aamuyöstä klo 9 ja loppupäivä oli pakko istua paahtavassa auringossa ja miettiä, miten tästä nokittaisi.
Lauantain pelin avasi Moonface with Seenai ja täytyy myöntää kanadalais-suomalaisen kvartetin vahvuudet. Yhdellä laululla pärjää loistavasti, jos laulaja sen sallii ja bändi täyttää ne puuttuvat lauluäänet. Loistavia rytmejä, hienoja melodioita ja pieni yleisö sai juuri sen mitä halusi. Bändi tosin lipsahti hieman liian hippimoodiin loppukeikasta ja kun kaikista soittimista tuli lyömäsoittimia, olikin jo hyvä aika lopetella.
Lauantain auringossa, ryysiksessä (30000 kävijää) ja hiekkapölyn keskellä oli kuitenkin kelpo kattaus. Taktisesti tosin ehkä väsynein kaikista päivistä, mutta saadaan ne liput näinkin myytyä. Cardigans tuli soittamaan Gran Turismo –klassikkonsa kokonaisuudessaan ja äänensä kanssa tapellut Nina Persson sai hoidettua tonttinsa kuntoon. Siisti, muttei mitenkään päräyttävä suoritus.
Päräyttävyydestä vastasivat sitten Madonnaa ja Gwen Stefania muistuttava Chisu, joka sai koko niityn tekemään, mitä halusi ja Michael Monroe, jonka 50-vuotissynttärit suunniteltiin hoidettavaksi näin jo varmasti 80-luvulla.
Videoterveiset koko maailmalta, Jenni Vartiaisen ja Apocalyptican kanssa hoidettu Missä muruseni on ja Palefacen ja Tommy Lindgrenin kanssa vedetty pieni pätkä Run-DMC:tä. Mitä helvettiä, Mike? Juuri tästä syystä nähdään 10 vuoden päästä. Upeaa!
Sunnuntai:
Niin, ne sateet. Onneksi tämä napsahti kohdalle vasta sunnuntaina, koska sunnuntain noin 15000 kävijää teki kaikesta jo riittävän mutaista. Sunnuntain bändikattaus oli kuitenkin sitä luokkaa, että vain hölmöt luovuttajat vetäytyivät tässä vaiheessa.
Bloc Party rummutti ilmoille juuri niin erikoisen ja vahvan setin kuin pitikin ja Snoop Dogg pisti koko niityn remonttiin saamalla ihmiset tanssimaan ja uimaan mudassa. Iloisesti hymyilevä ja selkeästi hommastaan nauttinut gangsta-setä teki ainakin kuvauksen hauskaksi.
Sateen lakattua festarin päättivät nuoremmilleen tyyliä opettanut Jimmy Cliff sekä päällekkäin listatut Mars Volta ja aivan jäätävän shown kiskaissut Two Door Cinema Club. Eikä ehkä hetkeäkään liian aikaisin, 3 päivää tällä kattauksella oli just eikä melkein.
Parasta sunnuntaissa oli kuitenkin se, että aivan jäätävästä sateen ja mudan symbioosista huolimatta, ei jengi väsähtänyt, vaan päinvastoin. Mudassa tanssittiin, yritettiin kävellä kaatumatta ja ajottain jopa painittiin. Kaikki vain, koska festarit ja näin sen pitääkin mennä.
Ruisrock otti selkeästi suomalaisfestarien paalupaikan takaisin Provinssilta kerralla ja tästä jatketaan vuonna 2013. Seinäjoella saadaan yrittää todella kovaa tämän ohittaakseen.
Teksti ja kuvat: Petri Karvinen
