JAA
} else { // }

Ihminen on sitä mitä syö, ja Food, Inc. -dokumenttielokuvan mukaan olemme pääosin maissia. Aivan uskomaton on elintarvikkeiden määrä mihin tuota halpaa ja keltaista tärkkelyksen lähdettä on upotettu.

} else { // }

Robert Kennerin ohjaama Food, Inc. vie katsojan matkalle pikaruokaketjujen hallitsemaan maailmaan näkökulman ollessa vahvasti amerikkalainen. Kaikki alkoi McDonaldin veljeksistä, joiden keksintö pistää pystyyn liukuhihnaperiaatteella ruokaa tarjoavia ravintoloita sai aikaan varsinaisen lumivyöryn, joka vei mennessään niin viljelijät, tehdastyöläiset kuin kuluttajatkin. Nyt ruokateollisuuden naruja pitelevät käsissään vain muutamat suuryritykset, joiden tarkoituksena on laajentua ja kääriä rahat, laadusta välittämättä.

Niin niin”, sanotte, ”mutta miksi ne jenkit sitten eivät osta vihanneksia ja hedelmiä, tai kunnon lihaa? Tottakai ne on läskejä kun ne vetää hamppareita”. Näin on, mutta kuulkaa kun pikaruoka on Amerikassa paljon halvempaa kuin kunnon prosessoimaton ruoka. Koneisto on valtava ja suoltaa kauppoihin valmisruokia ja ihmeellisiä biomassoja. Kuuden lapsen kahta työtä alipalkalla tekevä äiti ei jaksa enää illalla vääntää aterioita alusta loppuun.

Amerikkalainen kauppa

Miettikääpä Suomea. Hese-ateria maksaa seitsemän euroa, ja samalla rahalla saa kaupasta ulkofileepihvin ja siihen lisukkeet. Täällä pikaruokaloissa käynti ei edes tule kukkarolle halvemmaksi, joten miksi syödä p**kaa? Ai niin, ku ei ehi tehä mitää ku o nii hektist…

Elokuva esittelee onnistuneesti mutta ennalta-arvattavasti ne (suuryritykset) vastaan me (kuluttajat ja luomuviljelijät) -asetelman. Suuryritykset kieltäytyvät järjestelmällisesti haastatteluista, joten epäilykset heräävät heti. Persoonallisin tapaus on hillbilly-kanafarmari, joka on esimerkki puhtaasta ja luonnonmukaisesta tavasta tuottaa ruokaa. 

Kanat jonossa

Pilaantuneen ruoan vuoksi kuolleen lapsen äiti puolestaan hyökkää yhtiöitä vastaan. Osio on traaginen ja osa nykytodellisuutta, mutta jarruttaa elokuvaa ja sortuu amerikkalaisen hapatuksen puolelle. Muutenkin kokonaisuus on niin laaja, että elokuva jää melko pintapuoliseksi.

Food, Inc. ei tarjoa valtavia shokkiuutisia ihmiselle, joka seuraa aikaansa ja käy joskus syömässä muuallakin kuin ”Hesel”. Elokuva on tiivistelmä siitä, kuinka pahaksi tilanne voi äityä kun ”the man” ottaa vallan. Suomessa vallan on ottanut S-ketju, mutta sehän toimii vain yhteiseksi hyväksi, eikö vain?

} else { // }