Vuonna 1940 käytiin Pohjois-Norjassa taisteluja, joiden panoksena oli Ruotsin puolella olevien malmivarojen kohtalo. Eräs saksalaisten ja brittien lentokoneiden välillä käydyistä kaksintaisteluista päättyi kummankin osapuolen putoamiseen keskelle hyistä vuoristoseutua. Viholliset etsivät suojaa, ja päätyivät ainoaan lähistöllä olevaan mökkiin.
Elokuvan alkuasetelma lupaa hyvää. Tarinat pieneen tilaan päätyneistä eri lähtökohdista ponnistavista ihmisistä tarjoavat parhaimmillaan kutkuttavaa kitkaa ja dialogisotaa. Eikä Into the White tässä suhteessa petä katsojaa. Armeijoiden koodit ja patriotismi lyövät kiitettävästi kipinää.
Kasvutarinoita on kuitenkin luvassa, mikä ei varmaakaan ole katsojalle yllätys. Juonesta ei ole syytä paljastaa enempää, mutta se todettakoon, että lopputulosta voisi kuvailla sanoilla katkera ja suloinen.
Norjan vuoristo on onnistuttu kuvaamaan hyisenä, viimaisena ja lumisena. Villasukat kannattaa laittaa varmuuden vuoksi jalkaan.
Into the White on virkistävän pienimuotoinen elokuva, ja ennemminkin ihmissuhdedraama kuin sotakuvaus. Sopii myös luotien laulua ja kypäriä kavahtavien katsottavaksi.
Bennett
