JAA
Supersankarielokuvat ja viime vuosina myös tv-sarjat ovat olleet kovassa nousukiidossa jo usean vuoden ajan. Etenkin Marvel on työstänyt ohjelmia ulos useampaakin kanavaa pitkin ja näin hajauttanut hahmojaan usealle eri saralle.

Yksi uudemmista tulokkaista on Marvelin vähemmän tunnettuihin hahmoihin perustuva Legion-sarja, joka esittelee nimikkohahmonsa poikkeuksellisella tavalla. Legion onkin Marvel-sarjakaavassa sekä virkistävä poikkeus että hienoinen pettymys.

Pään sisälllä kuhisee

David Haller (Dan Stevens) ei voi hyvin. Hän sairastaa skitsofreniaa, eli jakomielitautia ja kokee tämän johdosta erilaisia aistiharhoja. Hoitolaitoksessa toipuva David tutustuu sairastamisensa aikana useisiin muihin potilaisiin, joista kuitenkin paljastuu jotain hyvin kiinnostavaa. David ja kumppanit nimittäin eivät ole sairaita aivan tyypillisellä tavalla, vaan he ovat mutantteja erilaisine erikoiskykyineen, joita supervoimiksikin kutsutaan.

Legionin lähestyminen supervoimaisiin nuoriin aikuisiin ei ole tyypillinen, vaan enemmänkin koukeroinen, haastava ja mutkikas. Asetelman hiljalleen avautuessa kokonaisuus alkaa muovautua yhä kiinnostavammaksi vyyhdiksi, joka erottaa Legionin selkeästi spandexasuisista supersankareista. Kyse ei ole maailman pahuutta ja rikollisuutta vastaan taistelevista kirkasotsaisista sankarihahmoista, vaan yksinkertaisesti toipuvista ihmisistä, joilla asiat eivät ole hyvin.

Kun sarjan päävastus vihdoin selkeytyy ja alkaa näyttäytyä myös katsojalle, Legion lähtee kiehtovasti uusille kierteille. Tässä kohtaa on jo kuitenkin liian myöhäistä, sillä vain kahdeksan jakson mittainen esikoiskausi on auttamattoman pitkäpiimäinen ja hitaasti avautuva kokonaisuus.

Taidetta vai efektiviihdettä?

Esikoiskauden suurin ongelma ei ole niinkään tarinassa, saati mainoissa näyttelijöissä, vaan siinä, että sarjaa on lähdetty tekemään kuin David Lynchin taidevisioita mallintaen. Monet ”erikoisimmista kohtauksista” tuntuvat väkinäisiltä taideprojekteilta ja niiden kerronta ei suinkaan aina palvele katsojan etuja. Ohjaajalla ja muulla työryhmällä on saattanut olla kovinkin hauskaa erilaisia tehokeinoja kokiessaan, mutta katsoja maksaa hinnan tästä kaikesta. En voi sanoa viihtyneeni sajan parissa koko aikaa erityisen hyvin.

Tämä on sääli, sillä Legion on erilaisuudessaan ja erikoisuudessaan epätavallinen mutanttisarja. Legion on sarjan ulkopuolisen taustan perusteella äärimmäisen kiehtova ja monitahoinen hahmo, jonka voimien takia on mahdollista, että lähes mitä tahansa voi tapahtua. Legion käykin sarjakuvissa ihan omissa sfääreissään, eikä edusta kovinkaan maanläheistä tuntumaa tässä mielessä. Sarja ei kuitenkaan tätä fiilistä täysin tavoita, vaan lähestyy ideaa oudosta kulmasta.

Tästä kaikesta johtuen Legion jättää sekavat tuntemukset. Toisaalta sarjan ensimäisessä tuotantokaudessa on paljon pitämisen arvoisia asioita, toisaalta taas homma jää turhankin etäiseksi. Lopputulosta on vaikea suositella muille kuin Marvel-friikeille.

Ensimmäisen tuotantokauden blu-ray-julkaisussa on mukana ekstroina puolisen tuntia poistettuja kohtauksia sekä sarjaa ja sen tekemistä taustoittavia haastatteluosuuksia. Ihan kivoja lisiä heille, jotka haluavat päästä syvemmälle Legionin epätavalliseen tuntumaan.