Mainos
Need for Speed -pelisarja jatkuu 29. osan voimin, joka vie pelaajat avoimeen Las Vegasin ja Nevadan aavikon kaltaiseen ympäristöön. Mukana on tällä kertaa myös ihan oikea tarina.

Need for Speed -pelisarja käynnisti 1990-luvun puolivälissä realistisehkon, mutta arcademaisen hauskan kilpa-ajopelibuumin. Kolmannen osan myötä mukaan tuupattiin poliisit ja takaa-ajot, jonka jälkeen pelisarja on kokeillut kaikkea, mitä autopelimaailmassa voi kokeilla. Tällä kertaa sekoitetaan kaikki yhten ja imetään juoni Fast & Furious -elokuvista.

Need for Speed Payback muistuttaa heti kättelyssä vuonna 2011 julkaistua Need for Speed: The Run -peliä. Payback starttaa samalla intensiteetillä ja tarjoilee heti kättelyssä kaahailua kalliilla prototyyppiautoilla aina katukisoista takaa-ajoihin. Kun alkusetit on hoidettu, alkaa vapaan pelimaailman tutkiskelu, edellisen, pelkkää Need for Speed -nimeä kantaneen pelin tavoin. Lopulta NFS Payback onkin vain jalostetumpi versio juuri vuoden 2015 Need for Speed -pelistä, sillä poikkeuksella, että tässä versiossa saa pausen päälle ja otetaan muutama askel taaksepäin.

Mainos

Tarina kuin Fast & Furious

Paybackin tarina seuraa Tyler-nimisen Paul Walker -kopion tarinaa. Paha kasinovirkamies kiristää ja Paul Walker -klooni on kusessa. Apuna ovat tietysti ystävät Mac sekä Jess, jotka leimaantuvat ajamiensa autojen perusteella. Paul Walker ajaa nopeita urheiluautoja, afrotaustainen veitikka kaahaa maastureilla ja nainen ajaa Audilla. Pelaaja pääsee ohjastamaan jokaista kolmea päähenkilöä. Harmi vain, että näillä ei ole mitään muuta eroa keskenään kuin ajoneuvokanta.

”ajotuntuma on edellisestä osasta tuttu härski arcade”

Pelin ajotuntuma on edellisestä osasta tuttu härski arcade. Oikean fyysikan kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kuin se, että auton renkaat pyörivät menosuuntaan. Driftailu onnistuu ajamalla nilkka konehuoneessa kaahaamalla ja näpäyttämällä jarrua.

NFS Payback tukee ilmeisesti myös rattia, mutta en vaivautunut kokeilemaan, sillä peli on suunniteltu ohjaimelle. Tämän pelin pelaaminen ratilla on yhtä typerää kuin pikaruoka-aterian ostaminen ranskalaisten sijaan salaatilla.

Hollywood, bitch, Hollywood!

Ihanat jenkkirouskut

Autokanta on sama kuin parin vuoden takaisessa pelissä, mutta lisätyillä yksilöillä. Ajoneuvoja on tarjolla ihan kivasti, ja etenkin amerikanraudat ja maasturit lämmittävät allekirjoittaneen sydäntä. Kerrankin kunnon sika-autoja, sillä autosimulaattoreista ne puuttuvat aina.

Respawnin oma, saastaisen ruma rotisko <3

Ja seuraavaksi arvomme viritysosat

Peli tarjoilee mahdollisuuden tuunata autoja kuten edellinenkin osa. Tuunaus ja maalipintojen tekeminen on muuten identtistä, mutta tällä kertaa pelaaja ei pääsekään suoraan tuunaamaan. Vaikka pätäkkää löytyisi uuden lohkon tai puskurin ostoon, ei se ole mahdollista ennen kuin pelaaja on suorittanut jonkun naurettavan haasteen.

Eikä siinä vielä kaikki. Moottoria tai jarruja ei pääse ostamaan rahalla lainkaan. Uudet osat tulevat pelikorteista, arpaonnen kera. Pelissä on myös hedelmäpeli, joka arpoo uusia osia. Tämä on raivostuttavin ja naurettavin ratkaisu missään autopelissä ikinä. Mitä saatanaa Ghost Games? Mitä saatanaa?

”hedelmäpeli, joka arpoo autojen uudet viritysosat”

Pelin avoin pelimaailma on NFS-peleistä suurin. Se on massiivinen otanta Las Vegasia ja Nevadan aavikkoa sekä Pohjois-Kalifornian havumetsiä. Valitettavasti tiet ovat lähes autioita. Aavikolle ja metsiin sivullisten vähyys vielä sopii, mutta supervilkas Silver Rock (eli Las Vegas -klooni) ammottaa myös autioisuuttaan. Tuntuu kuin ajelisi sunnuntaina hylätyssä kiinalaismetropolissa.

ATK pelaa puolestasi

Pelin tehtävät vaikuttavat lupaavilta. Jopa E3-messuilla kesällä nähty rekkavideo sai joka pojan kuolaamaan. Harmillisesti kaikki tehtävien kiinnostavimmat ja luovuutta vaativat kohtaukset on korvattu animaatiototeutuksella. Pelaaja ajelee checkpointtien läpi, jonka jälkeen katsotaan animaatioelokuvaa. Sitten taas jatketaan ajamista kunnes saadaan pelikortteja. Tätä kaavaa toistetaan koko 6–8-tuntisen kampanjan ajan.

Sama kaavamaisuus koskee takaa-ajoja. Pelaaja ei saa enää edellisen osan tavoin käyttää luovuuttaan ajelemalla poliiseja karkuun ja sen jälkeen piiloon, vaan nyt takaa-ajot hoidetaan ohjatusti checkpoint-pisteiden läpi. Jos pelaaja pääsee maaliin, on takaa-ajo suoritettu. Ei näin Ghost Games, ei näin.

Pysähtykää!

Vaikka Need for Speed Payback näyttää helvetin hienolta, kuulostaa rouhean suloiselta ja tuntuukin ihan kivalta kädessä, ottaa se pari askelta taaksepäin aikaisemmasta. On käsittämätöntä, että Ghost Games ei ole jalostanut aikaisempaa osaa siitä mitä sen parissa saatiin aikaan, vaan peliä on pitänyt downgradeta astetta huonompaan suuntaan. Eteenpäin mennään ainoastaan autokannan määrän ja aivoimen pelimaailman koon myötä.

Mainos