JAA

Mirror’s Edge Catalyst on alkuperäisen Mirror’s Edge -pelin esiosa, jatko-osan muodossa. Se sijoituu aikaan ennen ensimmäisen pelin tapahtumia ja mukaan on ympätty nykypäivänä turhankin pakolliset avoin pelimaailma ja pelihahmon kehityspuu. Pystyykö Catalyst korjaamaan ensimmäisen pelin ongelmat?

Mirror’s Edgen päähenkilö on parkour-kuningatar Faith, joka toimii lähettinä Glass-nimisen kapungin dystopiassa. Glass on Cyberpunk-fiiliksiä pursuava kaupunki, jota hallitsevat megakorporaatiot ja iso veli valvoo kaikkea Orwellin kauhukuvien hengessä.

Mirror’s Edge on sekoitus ensimmäisen persoonan parkouria ja lähitaistelua. Ensimmäisessä osassa mukana olleet aseet on poistettu Faithin arsenaalista ja hyvä niin, sillä ampumamekaniikka oli aikoinaan ala-arvoista ja se tuntui pakolliselta lisältä peliin, joka ei moista tarvinnut alkuunkaan.

Lähitaistelumekaniikkaa on kehitetty ja mukaan on lisätty myös lopetusliikkeet, jolloin kamerakulma siirtyy hetkellisesti kolmanteen persoonaan. Lähitaisteu tuntuu silti kankealta ja jokainen taistelu rikkookin pelin tunnelmaa selvästi.

Onneksi Parkour toimii jopa paremmin kuin ensimmäisessä osassa. Parkourin flow on parhaimmillaan kuin kilpa-autoilua ja pitkien, virheettömien juoksujen tekeminen on edelleen todella palkitsevaa ja koukuttavaa.

”Catalyst ei paranna,  päinvastoin uudistukset ovat todella turhia, eikä ensimmäisen osan tunnelmaan päästä.”

Alkuperäinen Mirror’s Edge ei ollut arvosteluhuippu, mutta allekirjoittaneelle peli toimi todella hyvin. Sen lyhyt, mutta intensiivinen putkijuoksukampanja oli erittäinen viihdyttävä pelikokemus heikkouksista huolimatta. Valitettavasti Catalyst ei paranna peliä, vaan päinvastoin uudistukset ovat todella turhia eikä ensimmäisen osan tunnelmaan päästä.

Avoin pelimaailma on todella tyhjä ja sen tarjoamat sivutehtävät ovat todella turhia. Pääjuonessa ei ole mitään vikaa, mutta sen seuraamisen rikkoo avoimessa pelimaailmassa poukkoilu ja se on valitettavan ennalta arvattavaa. Samoin kykypuun lisääminen on pelkästään rasittava lisä ja uusien kykyjen avaaminen vaatii sivutehtävien hinkkaamista, jolloin huomio irtoaa päätarinasta.

tall-v3-1460640546269_large

Graafisesti Catalyst on kelvollinen ja se käyttääkin esimerkiksi Battlefieldistä tuttua Frostbyte-pelimoottoria. Heikkouksina ovat hahmomallinnukset, jotka eivät täytä tämän päivän standardeja. Glass on kaupunkina itsessään visuaalisesti upea, mutta todella tyhjä ja eloton.

Musiikit ovat kelvollisia ja ääninäyttely hyvää, vaikka useimmat sivuhenkilöt ovatkin pääasiassa ärsyttäviä tyyppejä.

Ruudunpäivitys on hyvää, mutta latausajat ovat piinallisen pitkiä.

”Kannttaa miettiä tarkkaan, onko Catalyst sijoituksen arvoinen kokemus.”

Vaikka alkuperäinen Mirror’s Edge oli ehdottomasti parempi kuin monet arvostelut antoivat ymmärtää, ei Catalyst paranna tasoa. Se on selkeästi ensimmäistä peliä heikompi tekele. Jos juoksu tulevaisuuden dystopiassa kiinnostaa, kannattaa peliin tutustua sillä parkour todella toimii – kaikki muut osa-alueet onkin heikosta hirvittävään. Kannttaa miettiä tarkkaan, onko Catalyst sijoituksen arvoinen kokemus.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Mirror's Edge Catalyst
40 %
JAA
Edellinen artikkeliBlu-ray-arvostelu: Tanskalainen tyttö
Seuraava artikkeliBlu-ray-arvostelu: 13 Hours
Each person who ever was or is or will be has a song. It isn't a song that anybody else wrote. It has its own melody, it has its own words. Very few people get to sing their song. Most of us fear that we cannot do it justice with our voices, or that our words are too foolish or too honest, or too odd. So people live their song instead.