Peliarvostelu: Watch_Dogs

 

Peli kertoo Aidan Pearce -nimisestä hakkerimiekkosesta, joka puhuu Christian Balen tutuksi tekemällä Batman-äänellä – matalasti ja epäselvästi. Äänen takaa löytyy kanadalainen näyttelijä Noam Jenkins. Aidan oli ennen tavallinen perusheppuli, kunnes hänen siskontyttärensä kuoli pahisten aiheuttamassa auto-onnettomuudessa. Kun sisko vielä tämän päälle kaapataan, päättää Aidan hyödyntää suhteensa, hakkerikykynsä ja ottaa oikeuden omiin käsiinsä, saadakseen konnat kiikkiin.

 

 

Watch_Dogs esiteltiin pari vuotta sitten uuden sukupolven pelinä, joka asettaa uudet normit ja tuo täysin uuden, raikkaan pelielämyksen. Tähän ei aivan olla päästy, sillä pelin grafiikoita on karsittu isolla kädellä alkuperäsesityksestä, eikä pelattavuuskaan ole täysin uusi elämys. Grafiikka on toki näyttävää ja päihittää esim. PS3:n myyntihitti Grand Theft Auto V:n, mutta ei kaikilta osilta. Valaistukset ovat hienoja, autot upeita, tekstuurit tarkkoja, mutta esimerkiksi hahmot ovat varsin pahvisen näköisiä ja osa päivänvalon tuomista varjoista rumia ja epärealistisia. Last gen -peli GTA V:n grafiikka, kumma kyllä päihittää joillain osa-alueilla tämän visuaalisen ilokkeen.

 

Peli viivästyi myös alkuperäisjulkaisustaan puolisen vuotta, joka selitettiin tekoälyn kehityksellä. Tekoälykään ei ole mikään huippu, mutta standardit täyttävä. Taas on pakko verrata Grand Theft Autoon, jossa tekoäly oli Watch_Dogsia kehittyneempi. WD olisikin tarvinnut varmaan vielä vuoden tai kaksi lisäaikaa kehittelyyn, jolloin se olisi voinut tuoda uudet normit näille saroille.

 

 

Peli perustuu hakkerointiin, joka todella on raikasta, uutta ja hauskaa. Se on tehty helpoksi ja onnistuu vain yhtä nappia pohjassa pitämällä. Pahimmat hakkeroinnit vaativat palapeliratkontaa, mutta aivonystyrät eivät joudu missään vaiheessa todelliselle koetukselle. Hakkerointi on silti helvetin hauskaa ja omia kykyjä voi ostaa kokemuspisteillä. Näitä on heti alussa tarjolla jo sen verran, että hauskimmat perusskilssit voi ostaa välittömästi ja kikkailemaan pääsee heti. Hauskinta viihdettä on aiheuttaa liikennekaaos risteykseen säätämällä liikennevalot vituralleen ja takaa-ajoissa nostamalla Chicagon kuuluisat nostosillat Blues Brothers -tyyliin.

 

 

Allekirjoittanut on autopeli- ja ammuskelufriikki. Odotukset Watch_Dogsia kohtaan ovat siis olleet korkealla. Pettymys on kuitenkin suuri, sillä eteenkin autopuoli on hoidettu juostenkusten. Siihen missä GTA:ssa on tottunut realistisempaan ja hyvään autoiluun, on Watch_Dogsin ajonautinto kuin huonosta arcade-kaahailusta. Autot eivät romutu juurikaan ja pienet peltikolarit on liioteltu jäätävin partikkelisuihkuin. Myös autojen moottoriäänet ovat naurettavan vaisut ja tunkkaiset. Radiota on moottoriäänettömyyden takia melkein pakko pitää päällä, eikä sieltäkään tule radiojuontoja lainkaan. Välijuonnot ovat uutisia liityen pelaajan tekemisiin. Biisit koostuvat rock- ja punk-klassikoista, mutta myös omat Lady Gagat ja Eino Grönit saa imutettua pelin soittolistalle.

 

Jotain hienoakin autoilusta löytyy. Rajuimmat takavetoiset pystyvät näyttäviin burniksiin ja kaupungin valot reagoivat savuun aidosti. Se jos mikä on orgastisen näköistä! Autot voi ampua aseilla myös seulaksi, joka on ihan kaunista, joskin ei realistista katseltavaa.

Pelin tarinapuoli on ihan ok, mutta ei mikään mullistava. Samankaltaisia tehtäviä hinkataan eteenkin kahdessa ensimmäisessä osassa viidestä, mutta hienojakin hetkiä löytyy. Niistä en toki kerro, sillä parhaimmat pelielämykset jätettäköön itse koettavaksi. Tehtäviä pääkampanjassa on 39 ja sivutehtäviä 88. Tekemistä riittää näidenkin lisäksi vielä tutkimuksilla, kerättävillä esineillä, minipeleillä ja oikeilla verkkopeleillä. Pelattavaa on siis hullun paljon.

 

Aidanille voi ostaa paikallisista halpahalleista vaatteita. Yksi järkyttävimmistä asusteista on oheinen, 5 000 dollaria maksava kokovartalocamo.

 

Pelin suola realistisen Chicagon ohella on yllättävä verkkopeli. Se voi olla osa yksinpelikampanjaakin, sillä koskaan ei tiedä kuka tulee hakkeroimaan sinun peliäsi. Tästä annetaan viite lilalla grafiikalla, jonka karttaan tuoma aluemerkintä auttaa hakkerin selvittelyssä. Hakkeri voi olla ystäväsi tai tuntematon, samassa verkossa pelaava kahdeksanvuotias italialais-Giuseppe.

 

Hakkerointia tai verkkohäirintää voi aiheuttaa pelin lisäksi myös erillisellä ctOS-mobiili- ja tablettisovelluksella, jolla pelaaja voi asettaa koptereita tai muita häiritseviä elementtejä muiden Aidanien kiusaksi. Samaan ansaan voi siis joutua myös koska tahansa itsekin.

Watch_Dogs ei lunasta lupauksia, jotka se asetti aikaisemmin. Se on kuin GTA IV syksyisine betoniviidakoineen, mutta se on silti todella hyvä ja jopa loistava peli. Sen kanssa palaa tunnit huomaamatta, ja se koukuttaa ongelmistaan huolimatta. Autoilla on kiva ajella, kehnosta ajotuntumasta huolimatta ja Aidaninkin Assassin's Creed -säntäysjuoksutyyliin tottuu pikaisesti. Vaikka allekirjoittanut ei pystykään vielä lopettamaan GTA V -sekoilua, rajoittaa Watch_Dogs taatusti koko vuoden ajan PS3:n käyttöä.