Silent Hill: Downpour johdattelee meidät taas maanpäälliseen Helvettiin, tällä kertaa vankikarkuri Murphy Pendeltonin vaatteissa.
Heti tutoriaalissa puukotetaan aseeton paskiainen vankilan suihkussa ja siitä seuraa vankienkuljetusajomatka, joka päättyy ennalta-arvattvan katastrofisesti. Pendelton on ainoa eloonjäänyt ja räpiköinti synkän metsän poikki alkaa Alan Waken tunnelmissa. Tie päätyy lopulta Silent Hill a.k.a Silent Hellin kaupunkiin, jossa Penelton joutuu kamppailemaan tiensä läpi mörrimöykkyjen vastustelemana.
Silent Hill: Downpour on kiinnostavasta alkuasetelmastaan huolimatta, huonosti toteutettu kauhupeli. Aikaisemmat Silent Hill -pelit ovat jättäneet allekirjoittaneelle sellaiset traumat, että tämänkin syöttäminen koneeseen jännitti ja intronkin aikana kakka hakkasi kalsaria. Loppujen lopuksi tunnelma pelissä on kuitenkin huomattavasti aikaisempia laimeampi, eikä peli onnisstu pelottamaan kuin pari kertaa koko kestonsa aikana.
Pelin grafiikat ovat ala-arvoisia, eikä PS3:n tehoista ole revitty mitään irti. Tekstuurit ovat suoraan 2000-luvulta ja varsinkin metsässä kalliot ja kivet tunnistaa vain niiden muodoista. Kaupunki on ihan kaunis, mutta GTA IV:ssäkin on vanhentuneista grafiikoistaan huolimatta kauniinpi ja coolimpi kaupunki. Hahmoissa on ihan hyvää animointia ja tekstuuria, mutta nykyaikana on jo tottunut realistisempaan grafiikkaan.
Silent Hill: Downpour on ihan ok kauhuseikkailu, mutta täyttä hintaa siitä tuskin kannattaa maksaa. Jos Silent Hillit ovat lähellä sydäntä, kannattaa odotella syksyyn, jolloin peli löytyy jo alelaarista. Silloin myös PS-storesta saattaa löytyä jotain kivaa contenttia pelin kaveriksi.
Kristian Eloluoto
