JAA
Moderni Apinoiden planeetta -elokuvatrilogia päättyy sotaisaan synkistelyyn, joka mässäilee armottomuudella ja julmuudella.

Lähes lohduttomalta tuntuva Sota apinoiden planeetasta -elokuva palaa kerran vielä ihmisen älykkyysosamäärän omaavan simpanssin, Caesarin elämänmenoon. Heti alussa Caesar kokee valtavan menetyksen, joka saa synkät pilvet kerääntymään koko apinaheimon ylle. Caesar päättää lyödä viimeisen naulan ihmisten ja apinoiden välisen sodan arkkuun, jonka vuoksi pörröturri matkaa kauas kohtaamaan entisen everstin, jonka harteilla lepää molempien rotujen lopullinen kohtalo.

Kun kaksi edellistä Apinoiden planeetta -re-makea menestyivät loistavasti, päätti Warner Bros. tehtailla vielä kolmannen leffan. Matt Reeves oli kyllä halukas kirjoittamaan ja ohjaamaan tarinalle päätöksen, mutta ei ollut valmis tyypilliseen Hollywood-ratkaisuun ”aletaan kuvaamaan, keksitään tarina sitten samalla”. Reeves sai aikaa niin paljon kuin tarvitsi. Lopputuloksen huomaa syvällisessä dialogissa – jossa ei muuten montaa sanaa vaihdeta – sekä viimeistellyssä tarinassa. Tarina tuntuu CGI-apinoita katsellessa jopa liian todelliselta – todellisen raadolliselta. Elokuvaa katsellessa ei juuri nautiskella hyvässä fiiliksessä. Sota apinoiden planeetasta on silti loistava elokuva, joka antaa menestyksekkäälle trilogialle ansaitsemansa päätöksen.

”4K:ta katsellessa on syytä muistaa  istua nenä kiinni ruudussa”

Sota apinoiden planeetasta on 4K:na astetta vaikuttavampi. Etenkin tietokoneanimaatioina toteutetut karvakorvat ovat hämmentävän aidon näköisiä, vaikka pikseleitä on ruudulla enemmän kuin laki sallii. Modernit renderöintitekniikat pääsevät uskomattomaan jälkeen.

Ovathan ne maisematkin UHD-levyllä varsin vaikuttavia, mutta pikseleitä enemmän on jälleen annettava arvoa HDR-väreille. 4K:ta katsellessa on syytä muistaa myös istua nenä kiinni ruudussa – sohvalta katseltuna eroa 1080p-kuvaan ei pienemmältä 32″–65″-tuumaiselta ruudulta tietenkään erota.

Digitaalikarvaa kasvavat mörrit ovat aiempaa realistisemman näköisiä.

Sota apinoiden planeetasta päättää apinatrilogian synkistelevästi maalaillen rumimpia mahdollisia eläin- ja ihmiskohtaloita. Onneksi viimeinen viidennes nostaa mielialaa ja antaa lopulta hyvän mielen.