JAA

Viime vuonna televisiomaailmassa pöhinää aiheuttanut ja palkintoja kerännyt Mr. Robot aloitti väkevästi ensimmäisellä tuotantokaudellaan. Yle esitti kauden vain muutamia kuukausia Yhdysvaltain esityksen perässä ja nyt kausi saadaan nähtäväksi myös HBO Nordicin suoratoistopalvelussa sopivasti kakkoskauden kynnyksellä.

Mr. Robot keskittyy ensisijaisesti vain ja ainoastaan yhteen hahmoon, Rami Malekin loistavasti esittämään Elliot Aldersoniin. Hän on huipputason hakkeri ja todellinen supernörtti, jolle internet on loputtomien mahdollisuuksien kaivo ja tietokoneista älylaitteisiin ovat työkaluista parhaimpia lähes hommaan kuin hommaan.

Tietomurrot ja tietoturva-asiat ovat hänelle tutumpia kuin ”oikea elämä”, ja hänessä virtaa vahvan moraalikäsityksen kannattama oikeustaju sekä ajatus omankädenoikeuden toteuttamisesta. Alderson on kuitenkin kaikkea muuta kuin puhdas pulmunen. Paitsi että hänelllä on ongelmia oman mielensä kanssa, hän on myös pahasti koukuissa huumeisiin.

Näistä lähtökohdista käynnistyy kiehtova ja intensiivinen trilleri, jossa toisiinsa sekoittuvat yritysmaailma, nettirikokset, kiristykset, uhkailut ja väkivallanteot – unohtamatta tietenkään kiehtovia hahmoja monella eri tasolla.

Juoni on täynnä twistejä ja yllätyksiä, joiden paljastaminen vesittäisi pitkälti koko sarjan.

Ja tämän enempää ei Mr. Robotin taustakuviosta oikeastaan voikaan paljastaa, sillä sarjan juoni on täynnä twistejä ja yllätyksiä, joiden paljastaminen vesittäisi pitkälti koko sarjan. Vaikka yksityiskohdissa ja juonen eri tasoissa riittääkin ihmetteltävää ja pohdiskeltavaa, Mr. Robot toimii ehdottomasti parhaiten ensimmäisellä katsomiskerralla ja ilman liiallista etukäteistietoa.

Sopivasti tasapainossa

Mr. Robot on oivallinen sekoitus kuvitteellisuutta ja tosimaailmaa. Toisaalta sarja lainaa paljon nykypäivän uhkakuvilta ja tuo esille jättiläisyritysten loputtomilta vaikuttavat mahdollisuudet vaikuttaa lähes kaikkeen sekä ohjata ja hallita ihmisiä monella eri tasolla. Toisaalta taas Mr. Robot nostaa esiin tämän päivän kasvottovat nettikapinalliset ja internet-rikolliset, jotka vaikuttavat tuntemaamme maailmaan tietovuotojen ja monien muiden kyseenalaisten keinojen kautta.

On helppoa nähdä yhtäläisyysmerkit muun muassa Anonymous-tekijätahon kanssa, joka toimii kasvottomasti ja globaalisti juurikin internetiä hyödyntäen. Samaa kaavaa noudatti myös parin vuoden takainen Watch Dogs -toimintapeli, jossa yksittäiset hakkerit operoivat valtaa pitävien yritysten ja näitä johtavien ihmisten toimia vastaan.

Mr. Robotin tyylitaju hakkeroinnin ja tekniikan suhteen on kiinnostava, sillä sarjan esittelemä tapa on uskottava ja todellisuuden tuntuinen – toisin kuin useimmissa samaa aihetta käsittelevissä sarjoissa ja elokuvissa, joissa tekijöillä ei tunnu olevan minkäänlaista kosketuspintaa tietokoneiden ja älylaitteiden käytöstä.

Mr. Robot on laadustaan huolimatta vähemmän omaperäinen kuin mitä sarjasta äkkiseltään voisi päätellä. Paitsi Watch Dogsista, Mr. Robot lainaa myös tietyiltä leffoilta perusideansa ja jo näiden elokuvien mainitseminen nimeltä voisi vesittää Mr. Robotin parhaat twistit turhankin helposti. Näinpä jätänkin ne mainitsematta tällä erää ja toivotan katsojalle hyvää matkaa tämän laatusarjan parissa. Onneksi jatkoa on luvassa jo tänä kesänä.