Mitä muuta elokuvatuottaja tekee, kun käärii säynävää ja nauraa matkalla pankkiin? Se pyörittää sirkusta, stressaa rahasta ja vastaa kokonaisuuksista. Hail, Caesar! kertoo erään tuottajan päivästä, jolloin stressinsietokyky ajoi vanteella.
Hail, Caesar! vie katsojan Hollywoodin fantasiatehtaalle, 1950-luvun puoliväliin, jolloin elettiin elokuvatuotantojen kulta-aikaa. Josh Brolinin esittämä tuottaja pyörittää kuvitteellista Capitol Pictures -elokuvastudiota. Hän hoitelee studion juoksevia asioita, välttelee lehdistöä ja hikoilee rahoittajien ristitulessa.
Kun Capitolin uutta megabudjetin Hail, Caesar! – A Tale of the Christ -draamaa ollaan purkittamassa, saa tuottaja tietoonsa elokuvan päätähden kadonneen kesken kuvausten. Samaan syssyyn tuottajaa yritetään aggressiivisesti houkutella paremmin palkatun, helpomman työn ääreen, keltainen lehdistö haluaa tonkia elokuvatalon piilossa olevia syntejä ja toista Capitolin tuotannossa olevaa megadraamaa tähdittämään palkattu keskinkertainen länkkäritähti saa ohjaajansa psyykkiseen epävakaustilaan. Tuottajalla on takuulla pahempi päivä, kuin kiinni jääneellä verkostomarkkinoijalla.
Menetetty maa, Fargo ja Kova kuin kivi -elokuvien ohjaajakaksikko Joel & Ethan Coen ovat kirjoittaneet hauskaisen tarinan tuskaisesta elokuvatuottajan arjesta, joka vie katsojan onnistuneesti kulta-ajan Hollywoodiin. 1950-luvun tunnelma on uskottavasti läsnä ja katsojaa ilahdutetaan aika-ajoin näyttävillä 50-luvun elokuvakohtauksilla, joita on hieman revitelty nykyajan tekniikoilla. Muun muassa Scarlett Johanssonin uintispektaakkeli, Channing Tatumin steppisetti ja Alden Ehrenreichin esittämän länkkärin stuntit ampuvat niin väkevästi yli, että Star Warsin taistelukohtauksetkin säikähtävät.
Elokuvan uskottavuutta lisäävät aidot Warner Bros. Picturesin sound staget ja maailman suurin ulkostudio, joita on käytetty lavasteina sellaisenaan. Nämä paikat toimivat edelleen lähes jokaisen Hollywood-elokuvan ja -sarjan kuvauspaikkana, vaikka Warner Bros. -yhtiö ne omistaakin.
”Vaikka elokuva onkin pullollaan Hollywoodin kermaa, onnistuu Hail, Caesar! silti pitkästyttämään”
Vaikka elokuva onkin pullollaan Hollywoodin kermaa, onnistuu Hail, Caesar! silti pitkästyttämään. Kela starttaa imuisasti ja kulkeutuu kivasti loppuun, mutta tuottajan stressiä oltaisiin voitu kuvailla huomattavasti intensiivisemminkin. Tällä lopputuloksella kiivas vuorokausi jää vain pitkäksi venyneeksi vuorokaudeksi, josta selvitään kuin itsestään. Coenin veljesten kirjoittama tarina on ihan jees, mutta jää varsin keskinkertaiseksi ja unohdettavaksi.
Harmillisesti myös ikääntyneen ruotsalaisen toimintatähden, Dolph Lundgrenin silhuettikohtaus jouduttiin saksimaan elokuvasta pois. Pahus, sille olisi ollut ehdottomasti tässä fiaskossa tilaa.
