Harry Potter ja Kuoleman varjelukset -sarja jatkaa tarinaa eteenpäin siitä, mihin tarina kuudennessa osassa jäi. Koska viimeinen kirja on tapahtumamäärältään elämääkin pidempi, on viimeinen elokuva jaettu kahteen osaan.
Dumbledoren (Michael Gambon) menetettyä henkensä Mies-jonka-nimeä-kukaan-ei-muista (Ralph Fiennes) päättää kahmaista maailman vallan itselleen. Nokkela nuoriso, joka oikeastaan ei enää ole niin nuorta, haluaa kuitenkin estää nenätöntä miestä ja tuhota piilotetut miehen sielun palaset. Palasia on piilotettu pitkin maita ja mantuja ja elokuvan ensimmäinen osa kuluu kohtalaisen vauhdikkaaksi niitä haeskellessa ja lopulta särkiessä. Muuta elokuvan ensimmäisessä osassa ei sitten juuri tapahdukkaan. Paitsi että Ronin (Rupert Grint) tunteet kuumenevat, sillä hän on mustasukkainen kuumasta Hermionesta (Emma Watson) Harrylle (Daniel Radcliffe).
Elokuvan toisessa osassa sielupalikoita on edelleen löytämättä ja kolmikko jatkaa niiden etsimistä ja murskaamista. Samaan aikaan he haluavat myös löytää Voldemortin tappaakseen myös hänet. Hämmentävää on, että iso V on yrittänyt löytää kolmikkoa alusta saakka, mutta kaikista ylimahtavista voimistaan huolimatta ei ole onnistunut. Nyt Harry on päättänyt laittaa pisteen koko touhulle ja hyökätä.
Ensimmäisiin Harry Pottereihin verrattuna Kuoleman varjelukset on molempine osineen varsin puuduttavaa katsottavaa. Vaikka kuvat ovat hienoja ja tarina sinänsä kiinnostava, vaatisi elokuvien täysivaltaisen innostunut seuraaminen edes piilotettua fanittamista. Elokuvat ovat kyllä katsottavia ja kiinnostaviakin, mutta toinen toistaan seuraavien lopputaisteluiden katsominen kahden elokuvan verran on vain liikaa. Ihan kiva ajatus, että kirja on yritetty tuoda kokonaisuudessaan valkokankaalle, mutta kai jotain olisi voinut vielä karsia?
Molemmat elokuvat keskittyvät lähes pelkästään Harryn, Ronin ja Hermionen matkan kuvaamiseen. Voldemortiin siirrytään vain harvoin, vaikka hänen osuutensa tarinassa on kuitenkin kohtalaisen tärkeä. Elokuvassa vilautetaan myös muiden henkilöiden tarinoita, mutta aivan liian vähän. Kauniilla maisemalla ja hyvin tehdyllä velhoympäristöllä ei voi korvata säpäleittäin kulkevaa, sekavaa tarinaa.
Molemmat leffat saa nyt ensikertaa 3D-julkaisuna, joka tuo Harriin kolmannen ulottuvuuden kotisohvalle. Tämä toimii ihan kelvollisesti, mutta ensimmäinen ongelma on jo se, että kumpaakaan elokuvaa ei ole oikeasti kuvattu kolmiulotteisena, vaan 3D on tehty jälkeenpäin. Jälki on ok, muttei tuo mitään lisäarvoa elokuviin.
Elokuvat ovat sopivaa katsottavaa todellisille HP-faneille ja sellaisiksi aikoville. Sarjasta irroitettuna yksittäisenä elokuvana sillä ei kuitenkaan ole kovinkaan kummoista katselunautintoa tarjottava. Mutta tämä tuskin on ollut tarkoituskaan.
HE
