Portal Knights -arvostelu – Minecraft-klooni ei kukista esikuvaansa

Portal Knights astuu Minecraftin tontille rinta röyheänä. Onko värikkäällä haastajalla tarpeeksi munaa kaataa palikkapelien kuningas?

Portal Knights on Keen Gamesin kehittämä ja 505 Gamesin julkaisema hiekkalaatikko-seikkailu-palikkapeli, elikäs Minecraftin wannabe-killeri. Siinä missä Portal Knights yrittää erottua, ulkonäön lisäksi, on Zeldamainen seikkailu ja eri ulottuvuuksissa olevat kentät.

Portal Knights asettaa sankarin keskelle sirpaloitunutta maailmaa. Jokainen sirpale on oma ulottuvuutensa ja niiden välillä matkustetaan eri portaalien kautta. Portaalin avaamiseen tarvitaan erivärisiä portaalipalikoita ja niitä löytää kenttien syövereistä ja tappamalla vihollisia.

Jokainen ulottuvuus edustaa tiettyä biomia ja yhdessä kentässä ei siis ole useampaa eri biomia. Biomeja löytyy mm. aavikkoa, talvea, metsää, viidakkoa, jne. Jokaisella biomilla on omat louhittavat ja löydettävät materiaalinsa.

Taistelu Portal Knightissa etenee zeldamaiseseen tyyliin väistelemällä ja esim. miekalla hutkimalla.

Alussa pelaaja valitsee kolmesta eri hahmoluokasta: Soturi, Metsästäjä, Velho. Soturille sopii miekat ja raskaat panssarit, metsästäjä ampuu jousella ja velho velhoilee.

”Äkkikuolemat tulevat tutuiksi”

Ensimmäiset parikymmentä tuntia vierähtää Portal Knightsin kanssa ihan mukavasti. Taistelu on ainakin Zeldoja pelanneille ihan selvää pässinlihaa, ja vain ajoittainen kameraongelma lyö kapuloita rattaisiin.

Uutuuden viehätys on aluksi valtava ja uusien kenttien pariin haluaakin äkkiä jotta näkisi uusia Biomeja. Kentät ovat harmillisesti tavattoman pieniä ja jännät luolastot alkavat äkkiä toistaa itseään. Pientä poikkeusta kaavaan tuo eeppisehköt pomotaistelut.

Äkkikuolemat ovat myös melko tutuksi tulevaa kamaa, kun esimerkiksi viidakossa on aluskasvuston alta, varsinkin pimeällä lähes mahdotonta nähdä reikää, joka tippuu koko kentän läpi.

Portal Knightsin kentät ovat tyhjyydessä leijuvia saarekkeita, ja tarpeeksi alaspäin kaivautumalla tulee pohja vastaan – sen jälkeen kuolema.

Pelissä on myös Skill-tree jonka avulla hahmoa saa kehitettyä, mutta eipä kehittämisen vaikutuksia juurikaan näe, ellei kovin suurella linssillä katso.

Craftaus käy äkkiä vituttamaan, kun eri palikoita pitää hakea eri biomeista ja jokaista portaalireissua ryydittää lautausruutu.

Erilaisia Questeja ja Timed Eventsejä tulee ja löytyy tasaiseen tahtiin, eli teoriassa pelissä riittäisi tekemistä. Tätä kaikkea vesittää kuitenkin se, että peli alkaa äkkiä toistaa itseään.

Siinä missä Minecraft näyttää siltä kuin parivuotias kersa olisi syönyt lautasellisen Legoja ja oksentanut ne pitkin mosaiikkilaattoja, näyttää Portal Knights yllättävän hyvältä. Jokaisella Biomilla on selkeästi oma persoonansa. Jokaiselle palikalle on laitettu melkoisesti yksityiskohtaa ja härpäkkettä. Peli onkin melko miellyttävä silmille.

Pelaajahahmojen ja NPC-hahmojen lapsiystävällinen tyyli tosin saattaa olla jollekin melko luotaantyöntävää.

Vihollishahmot ovat tyylille sopivia ja suhteellisen monipuolisen kattauksen tarjoavia.

Äänimaisema ja musat ovat sellaista ”ihan kiva” tasoa; ei häiritsevää, muttei mitään muistettavaakaan.

Portal Knights sopii Minecraft-kloonien metsästäjille, sekä vaihtelua voxelioksennuksen visuaaliselle maailmalle.

Portal Knights on suunta oikeaan; hyvä yritys yhdistää zeldamaista seikkailua ja Minecraftin palikkavillitystä. Toteutus ei vaan yllä tarpeeksi korkealle sisällöllisesti, eli kuningas MC jatkaa palikoiden kuninkaana, joskin melko groteskina sellaisena. Ei se pinta, vaan se mitä sieltä pinnan alta löytyy.