Mainos
Prätkäpeleihin erikoistunut italialainen Milestone on tuottanut kolmatta kertaa kasuaalimman prätkäpelin totisen MotoGP-rata-ajon kaveriksi. Tilaisuus on herkullinen, sillä kilpailua ei ole.

Vaikka kilpailua ei olekaan, on Milestone silti ilahduttavasti ottanut kehitysaskeleita Ride 2:sta. Jälleen kerran tavoitteena on ajella omilla prätkillä katu- ja ratakisoja, tehdä rahaa ja nauttia voittokolikoista. Siinä, missä Ride 2 oli jo aika hyvä prätkäpeli, parantaa Ride 3 usealla saralla.

Mainos

Moni asia on koodattu alusta asti uusiksi

Tärkein yksittäinen parannus ja uudistus on prätkien tuunaaminen maalipinnan osalta. Nyt pelaajat voivat suunnitella omia kuosejaan Forza– ja Gran Turismo -pelien tapaan. Yhteisö piirtää tietysti heti peniksiä,  ja energiajuomajättien symbooleja varastot täyteen, mutta canvakset ovat vapaita myös muuhun piirtelyyn.

Muita, heti näkyviä uudistuksia ovat uudet ja parannetut grafiikat, kiitos Unreal-pelimoottorin. Samoin prätkien ääniä on parannettu selkeästi. Myös ajoavut ovat aiempaa laajemmat. Esimerkiksi keulimisapua voi nyt porrastaa.

Realismia on haettu skannaamalla droneiden avulla kaikki oikean maailman kilparadat yksityiskohtien mukaantuomiseksi. Tekoäly on kirjoitettu kokonaan uusiksi. Fysiikka on koodattu alusta alkaen täysin uudelleen ja kolareitakin on paranneltu. Parannusia löytyy siis kosolti. Pelisarja on menossa hyvään suuntaan.

Grafiikkamoottori on uusi, mutta silti ajoittain melko karun näköinen.

Realismi tuo mukanaan kankeutta

Ride 3 pyrkii realismiin. Tämä tekeekin peliin sisään päsemisestä aluksi vaikeaa ja turhauttavaa. Onneksi ajoavuilla pelaaminen pysyy mielekkäänä, vaikka niitä ei haluaisikaan käyttää.

Mutta onko se ajaminen samaa kankeaa paskaa kuin ennenkin? Ei aivan, mutta ei se helppoa ole vieläkään. Ohjaimella pelaaminen on lievästi sanoen haastavaa. Ajoavut on pakko pitää maksimissaan kun peliä aloittelee. Ajoapuja kannattaa poistaa osa kerrallaan, sillä hallintaan on oikeasti totuteltava keskittyneesti. Prätkän kääntäminen ei ole vikkelää kuin GTA:ssa eikä jarrutkaan toimi viiveettä. Ajotuntuma tulee kuitenkin harjoituksen kautta lopulta tutuksi. Parin päivän grindaamisen jälkeen alkaa sujua ja Ride 3 muuttuu ohjattavuudeltaan ihan siedettäväksi. Sisään pääseminen on kuitenkin oma operaationsa, johon on syytä varautua henkisesti.

Ride 3 yrittää tosissaan parantaa. Esikuvana ovat olleet varmasti Forzat ja lukuisat muokkauksia tarjoilevat autopelit. Uudistuksen näkee jo alkuvalikoista ja latauskuvista.

Nyt myös pelihahmolle voi valita naaman, nimen, kansallisuuden ja vaatteet. Vaatteita on lukuisia erilaisia mm. kasuaaliympäristöön ja eri prätkälajeihin sopivaksi. Ominaisuus on pelkkää kosmetiikkaa, eikä asusteista ole hyötyä ajossa. Pelicreditit kannattaakin sijoittaa ennemmin prätkien muokkaamiseen tai uusien ostamiseen.

Reilusti kaksipyöräisiä

Moottoripyöriä itsessään on yli 230 kappaletta seitsemässä eri kategoriassa. Mukana on uusimpia Ninjoja ja klassikkoprätkiä. Valikoima on herkullinen. Lisäksi kaikkea voi kustomoida, osia voi vaihtaa ja niiden värit voi valita mieleisikseen. Tuunaaminen on tehty hyvin ja selkeäksi.

Mukana Imatran kaupunkirata – torille!

Ja herran pieksut! Tällä kertaa laajentuneesta ratavalikoimasta löytyy todellinen yllättäjä; Imatran kaupunkirata Suomesta. Rata ei nauti silmäkarkista, mutta paikalliset varmasti tunnistavat tuttuja tienpätkiä ja rakennuksia.

Muuten ratavalikoima on aiempien Ride-pelien kaltainen, sekoitus oikeita moottoriratoja ja kuvitteellisia, mutta oikeiden paikkojen innoittamia kuvitteellisia maantiepätkiä, kuten Teneriffa ka Kalifornian rannikko.

Pelimuotoja löytyy tutun uramuodon lisäksi mm. aika-ajoista, vapaasta ajosta, ajokoulusta, ajopäivästä aina uuteen drag raceen saakka. Myös moninpeli ja viikkohaasteet ovat mukana. Kattaus on standardi, mutta sehän toimii.

Onko Ride 3 kannattava hankinta?

Niin, kannattaako Ride 3 ostaa, jos hyllyssä on jo kakkonen tai ykkönen? Uudistukset ovat niin suuria, että kannattaa, mikäli pelaaja on prätkähullu. Ride 3 lienee ainut moottoripyöriin näin laajasti vihkiytynyt peli, joten vaihtoehdot ovat niukilla. Pelattavaa on reilusti ja tuunaaminen on hauskaa. Myös valokuvatila ja replay-moodi ovat mukana, joten omaa ajamista kelpaa nauttia kisojen päätyttyäkin.

Ride 3 on kaikesta uudistelusta huolimatta silti vain A tai AA-julkaisu ja se paistaa läpi selkeästi. Siinä, missä isomman budjetin pelit ovat viimeistellympiä, on Ride 3:ssa paljon hiomattomia kulmia. Peli esimerkiksi lataa paljon ja pitkään. Peli myös tallentaa ja lataa aivan turhaan jokaisen valikkoliikkeen jälkeen. Ongelma on sama kaikissa Milestonen peleissä. Valikoissa tuhraantuu aikaa kohtuuttomasti.

Mainos