Kuvittele havaijipaita, joka on koristellumpi kuin Elvis Presleyn illanistujaispuku, ja puhetyyli, jossa on enemmän käänteitä kuin tamperelaisessa kiertoliittymässä. Tervetuloa Ace Ventura -elokuviin, jossa Jim Carreyn leukaperät tekivät enemmän työtä kuin koko Hollywoodin stuntmiesten liitto 1990-luvulla.
Tässä artikkelissa kerromme siitä, miten kaksi elokuvaa teki eläinten puolesta taistelevasta lemmikkidekkarista popkulttuuri-ikonin – ja miksi kolmas osa jäi haaveiden tasolle.
Kun luonto kutsuu – ja Jim Carrey vastaa
Ensimmäinen Ace Ventura: Lemmikkidekkari (1994) oli kuin viritetyllä mopolla ajo läpi Hollywoodin porttikynnyksen: halpa, räikeä ja täysin hallitsematon. Jim Carrey, tuolloin vielä pääosin tv-sarjoista ja stand-upista tunnettu komedianero, repi roolinsa niin sanotusti ”luonnonvoimilla”.
– Meillä oli 30 sivua vitsilappuja ja yksi juonikuvio, joka hukkuu Jimin ilmeisiin, kertoo ohjaaja Tom Shadyac elokuvan käsikirjoituksesta vuonna 2002.
Ensimmäisen Ace Ventura: lemmikkidekkari -elokuvan budjetti oli 15 miljoonaa dollaria, mikä oli huomattavan vaatimaton summa verrattuna 1990-luvun Hollywood-standardien huipputuotantoihin. Carrey sai roolistaan palkkiona 350 000 dollaria, mutta menestys nosti hänen arvoaan nopeasti: jo seuraavassa elokuvassaan, The Mask (1994), Carreyn palkkio oli noussut 20-kertaiseksi, 7 miljoonaan dollariin.
Dolphins Stadiumilla Floridassa kuvatut kohtaukset olivat tekninen ja fyysinen haaste. Kuvauspaikan korkeat lämpötilat rasittivat näyttelijöitä ja henkilöstöä, mutta Carrey vaati itseltään erityisen paljon. Hän improvisoi esimerkiksi krokotiilin kanssa yli 20 minuutin ajan yhtäjaksoisesti, mikä johti odottamattomaan ongelmaan: Carreyn hiukset värjäytyivät hiestä oranssin sävyiseksi.
– Jouduimme puhdistamaan ja säätämään hänen hiustensa väriä joka päivä kuvauksen jälkeen, Maskeeraaja Buffy Sedlachek kertoo.
Lopputaistelukohtauksessa esiintyvä ”psykiatrisen osaston potilas” oli oikea entinen vanki. Ohjaaja Tom Shadyac halusi kohtaukseen autenttisuutta ja valitsi miehen, jolla oli kokemusta vankiloista ja mielenterveysjärjestelmästä.
– Hänen läsnäolonsa loi kohtaukseen sellaisen epämiellyttävän aitouden, jota ammattinäyttelijältä olisi ollut vaikea saada aikaan, Shadyac on kertonut.
Afrikan savanni ja Hollywoodin höyry
Kun Ace Ventura: Luonto kutsuu (1995) käynnistyi, sen tavoite oli olla kaikessa isompi kuin edeltäjänsä – kirjaimellisesti. Ensimmäinen ero näkyi budjetissa: 30 miljoonan dollarin summa oli tuplaten ensimmäisen osan määrärahat. Tällä rahalla ostettiin lennokkaita Afrikan maisemia, 600 papukaijaa ja mekaaninen norsunpentu, joka painoi enemmän kuin koko elokuvan käsikirjoitus. Jim Carrey oli nyt tähtiasemassa, ja hän vaati oikeutta improvisoida – mikä johti kohtauksiin kuten legendaarinen ”sarvikuonosynnytys”, jonka idean Carrey keksi itse kuvauspäivän aamuna.
Sarvikuonon synnytyskohtauksen toteuttamiseen rakennettiin 900 kg painava mekaaninen nukke, jota liikutettiin 12 hengen tiimin voimin. Hydrauliset järjestelmät mahdollistivat realistisen liikehdinnän, kun Carrey näytteli kohtauksen norsunpentua synnyttävän urospuolisen rhinnon kanssa. Carrey kuvaili kokemusta fyysiseksi.
Vitseille inspiraatiota haettiin nyt paitsi amerikkalaisesta slapstick-perinteestä, myös 1930-luvun seikkailuelokuvien kuten Tarzan-sarjan ylisävytteisestä käsittelystä ”eksoottisesta Afrikasta”.
Käsikirjoittaja Steve Oedekerk kertoo DVD-kommenttiraidalla:
– Me pilailimme kaikella, mitä valkoiset miehet savannilla ovat koskaan tehneet – tutkimusmatkailijoiden ylimielisyys, turistien tietämättömyys, jopa siirtomaa-ajan mainokset.
Tällä kertaa tuotannossa käytettiin myös peräti 12 erikoistehosteyhtiötä, kun edellisessä elokuvassa riitti yksi nukkemestari ja pari mekaanista krokotiilia.
Kuvausmatka, joka muistutti kansainvälistä operaatiota
Ensimmäisen elokuvan Miami-kuvaukset olivat olleet suoraviivaiset verrattuna Afrikan ja Karibian sekasortoon. Tuotanto teki harvinaisen siirron käyttämällä sekä todellisia Botswanan savanneja että Pohjois-Carolinan viidakkoja – jälkimmäiset valittiin, koska Afrikan sadekaudella oli ”liian vihreää, eikä sopinut elokuvan kuivalle savannille”.
Tom Shadyacin sijaan ohjaajana toimi nyt Steve Oedekerk, joka toi mukaan vaikutteita omasta stand up -taustastaan.
Kuvausryhmän piti nyt kouluttaa paikallisia avustajia tekemään kaikkea läänihevosista pulmapakettien räjäyttämiseen – ensimmäisessä osassa stuntit olivat keskittyneet lähinnä Carreyn leukaperiin.
Kielitieteellinen sekaannus
Elokuvan afrikkalaisen heimon kielellä laulettujen sanojen taustalla paljastui odottamaton totuus. Tuotantotiimi käytti saksalaista lastenlorua ”Häschen in der Grube”, sillä kukaan ryhmässä ei osannut swahilia eikä muuta afrikkalaista kieltä. Ääniraidat nauhoitettiin uudelleen saksalaisen säveltäjän kanssa, ja sanat jätettiin tahallisesti epäselviksi säilyttääkseen eksoottisen vaikutelman.
Eräässä toimintakohtauksessa, jossa Carrey hyppää elävänä esitetyn päänahkapallon päälle, sattui vakava onnettomuus. Stunt-mies, jonka tehtävänä oli imitoida pallon liikettä, mursi kylkiluunsa Carreyn painon alla.
Vaikka vamma vaati sairaalahoitoa, ohjaaja Steve Oedekerk päätti säilyttää kohtauksen, koska sen komediallinen vaikutus katsottiin liian merkittäväksi leikattavaksi. Tapausta pidetään edelleen puhuttavana esimerkkinä 1990-luvun elokuvatuotannon riskeistä.
Miksi kolmatta osaa ei koskaan tullut?
Carrey alkoi 1990-luvun loppupuolella siirtyä kohti draamallisempaa näyttelijänuraa, mikä vaikutti merkittävästi Ace Ventura -hahmon tulevaisuuteen. Vuosina 1998–1999 ensi-iltansa saaneet The Truman Show ja Man on the Moon toivat Carreylle Golden Globe -palkinnot sekä kriitikoiden tunnustuksen. Tämän myötä hahmon koomiset kliseet – kuten alatyyliset vitsit ja liioiteltu fysikaalisuus – alkoivat tuntua näyttelijälle taiteellisesti rajoittavilta.
Ensimmäisen Ace Ventura -elokuvan ohjannut Tom Shadyac koki 2000-luvun alussa uskonnollisen herätyksen, joka muutti hänen elokuvien valintakriteerejään. Shadyac keskittyi vuoden 2003 jälkeen projekteihin, joissa korostettiin henkistä kasvua ja eettisiä teemoja, kuten Bruce the Almighty. Haastattelussa vuonna 2006 hän perusteli päätöstä:
– Halusin kertoa tarinoita, jotka edistävät ihmisyyden parhaita puolia – enkä kuvata hahmoja, joiden humoristinen arvo perustuu alaraajavitseihin.
Vaikka Ace Ventura: Luonto kutsuu (1995) tuotti aikoinaan 212 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti, uusien osien suunnittelu törmäsi 2010-luvulla yhteiskunnallisiin esteisiin. Warner Brosin sisäisessä muistiotiedotteessa vuodelta 2018 todetaan anonyymin johtajan kommentin mukaisesti: ”Nykykulttuurissa eläinaktivistien reaktiot ja hahmon sukupuolinormeja koskevat kritiikit tekisivät projektista liian riskialttiin.”
Kommentti heijastaa studioiden muuttunutta riskienhallintaa verrattuna 1990-luvun alun provokatiivisempaan tuotantokulttuuriin.
Carrey itse kommentoi kolmannesta osasta seuraavaa Twitterissä viisi vuotta sitten:
– Jos tekisin sen, Ace joutuisi nyt varmaan pelastamaan Amazonin sademetsiä TikTok-livejä tehden. Ehkä parempi jättää legendat rauhaan.
Niinpä jäämme kaipaamaan hahmon uusia sekoiluja, mutta onneksi ne kaksi leffaa ovat sen verran kovaa kuvastoa, että emmeköhän pärjää niillä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.