Jos G.I.Joet ja Saints Row tappelisi, niin voittaisiko Agents of Mayhem? A.o.M tarjoilee Lauantain aamupiirettymeininkiä aikuiseen makuun.
Agents of Mayhem on Volition pelistudion ja Saints Rown kanssa samaan universumiin sijoittuva semi-taktinen kolmannen persoonan avoimen pelimaailman, kieliposkella ja nupit kaakossa liihottava räiskintäpeli. Se temaattisesti ammentaa vanhoista G. I. Joe -piirretyistä meininkinsä, turbottaen menon Saints Rown suunnalle.
Tarinallisesti Agents of Mayhem sijoittuu Saints Row IV:n Gat out of Hell itsenäisen lisäosan maapallon uudelleenluonti -lopun jälkeiseen aikaan. Pelissä vilahtelee tuttuja hahmoja ja viittauksia. Ajallisesti peli sijoittuu lähitulevaisuuteen ja lokaation puolesta Korean Souliin.
Badass-agenteista koostuva Mayhem ottaa yhteen Soulissa toinen toistaan eksentrisempien LEGION pahisryhmän pomojen kanssa. Siinä se pelin juoni tiivistetysti.
Pelaaja saa kentälle kolme agenttia kerrallaan, joista fyysisesti kentällä on yksi kerrallaan. Hahmoja saa vaihdettua näistä kolmesta lennosta, uuden siirtyessä edellisen tilalle. Tavallaan tämä on kuin minkä tahansa räiskintäpelin aseenvaihto, mutta samalla vaihtuu myös hahmon ominaisuudet. Esim osa pystyy hetkellisesti muuttumaan näkymättömäksi, osa syöksyy nopeasti väistöliikkeellä, osa pystyy syöksymään ilmassakin.
Hahmot nousevat tasoja, skillpointseja voi lykätä haluamiinsa ominaisuuksiin ja keräilemällä Core shardseja, saa hahmoille asennettua lisää passiivisia ominaisuuksia. Lisäksi levelinien noustessa hahmot keräävät uusia gadgetteja, jotka hieman muuttavat aseiden tai ominaisuuksien toimintaa ja näitäkin voi kentällä vaihdella tilanteen mukaan.
”Autojen Ajomallinnus on kaukana realistisesta”
Pelissä on pari pääpaikkaa. Soul toimii vapaana maastona veikeän futuristisen vision kera ja ARK toimii agenttien päämajana.
Päämajaa pääsee myös päivittämään, mitä pidemmälle pelissä pääsee. Agentteja voi lähettää myös suorittamaan globaaleja tehtäviä, mutta nämä tapahtuvat vain tekstillisesti.
Soulissa hahmot voivat liikkua jalan tai erilaisilla autoilla. Ajomallinnus on kaukana realistisesta, mikä ei tämän tyylisessä pelissä haittaa. Vihollisten tullessa vastaan, tai pelaajan tunkeutuessa LEGIONin päämajoihin alkaa iloitteleva räiskintä. Viholliset piiloutuvat kyykkimään esteiden taakse, mutta pelaajalla ei ole samaa mahdollisuutta. Agentit ovat ilmeisesti niin badassejä, ettei niiden tarvitse. Vaihtaessa hahmosta toiseen, jää syrjään laitettu hahmo nuolemaan haavojaan.
Aivot narikkaan
Silloin kun Agents of Mayhemissa tapahtuu, on meno hauskaa ja suhteellisen huoletonta aivot narikkaan toimintaa one-linereiden lennellessä kentällä ja päämajan radiosta. Vapaaksi pelimaailmaksi Soul on aika pikkuinen isompiin maailmoihin tottuneelle. Se on myös armottoman tyhjä. Ihmisiä näkee vain harvakseltaan. Luulisi tuollaisen miljoonakaupungin vilisevän sakkia.
Valinnaiset sivuehtävät ja varsinkin LEGIONin päämajahyökkäykset alkavat nopeasti toistaa itseään. Päämajat on valitettavasti leikkaa ja liimaa tekniikkalla toteutettuja valmiista palikoista rakennettuja. Kun on nähnyt niistä yhden, on nähnyt kaikki muutkin. Päätehtävissä sentään juoni kulkee ja läpändeerosta tulee astetta enemmän.
Cel-shading tekniikalla toteutetut hahmografiikkat istuvat hyvin piirrettyestetiikkaan. Hahmot näyttävät valmiiksi hieman paremmilta action figuureilta. Soul on kaunis, mutta tyhjä. Kentälle on siroteltu paljon räjähtelevää rompetta, joten useita räiskintäsessioita säestää taustalla räjähdys jos toinenkin. Välianimaatiot ovat animoituja stillkuvia, jotka nekin sopivat kyllä muottiin.
Ollakseen näin turboahdettua meininkiä lupaileva toimintapaketti, on äänimaisema pelissä melkoisen vaisu. Aseiden äänet ovat enempi energia-aseiden diskanttia, kuin bassoa kehräyttävää möyhettä. Musiikki kuuluu jossain vaimeasti taustalla. Sääli ettei äänipuolella ole nuppeja vedetty kaakkoon. Dialogit on herkullisia ja hyvää läppää lentää suuntaan ja toiseen. Hahmot kuulostavat itseltään, ja kaikilla on omanlaisensa persoona, tästä plussaa.
”tehtävät, varsinkin sivutehtävät, alkavat nopeasti toistaa itseään”
Agents of Mayhem sopii aivot narikkaan -toiminnasta pitävälle ja niille jotka ovat toiminnalliset aamupiirrettynsä katsoneet. Kenttien välissä hahmot käyvät heittämässä elämänviisauksia A la G. I. Joen loppukaneetit.
Pelin huonompia puolia on se, että mielekästä tekemistä on loppupeleissä hiukan liian vähän ja tehtävät, varsinkin sivutehtävät, alkavat nopeasti toistaa itseään.
Agents of Mayhem on hyvä runko sille, mitä mahdollisessa jatko-osassa olisi hyvä parantaa. Tällaisenaan menee välipalana tai sunnuntain krapula-aamun pelisessiona.
