ARK: Survival Evolved on brutaali selvitytymissimulaattori dinosauruksia kuhisevalla saarella. Dinoja voi kesyttää ja niistä saa suojelijoita tai ratsuja, kunhan ei ehdi kuolemaan nälkäkuolemaan sitä ennen.
Pelaaja herää rannalta lähes alasti. Sisäkäsivarteen upotettu outo kevyesti hohtava kivi. Nälkä ja jano painaa. Vieressä kävelee koirankopin kokoinen piikkikuorinen kilpikonna, kauempana Velociraptor pistää poskeensa pikkudinon. Ympärillä on puun oksia, heinää ja kiviä. Vesi kimaltelee vieressä. Mitä teet?
About näin alkaa Ark: Survival Evolved. Koska selvitytyjä ei manuaaleja ala lukemaan, alkaa ensimmäinen selviytymisvaihe: mitä tapahtuu mistäkin? Hahmo voi lyödä, hyppiä, uida, ottaa esineitä maasta, juoda vettä, syödä marjoja, jne. Jonkun ajan kuluttua ilmestyy ruudulle teksti, joka ilmoittaa hahmon kakanneen. ”Ihanko totta?” kysyn itseltäni ja muistuttelen itselleni kyseessä olevan selviytymisssimulaattori. Pelko herää, että tuoksu houkuttelee dinosauruksia ja tilanteesta pois lähtiessä nappaan vahingossa kakan mukaani. Se ilmeisesti kompostoituu tietyn ajan kuluttua. Turhautuneena menen hakkaamaan puuta, josta lohkeilee mukaan kaarnaa ja puupaloja. Puun hakkaaminen paljain käsin vei tietysti hitpointteja, ja stamina laski melko alas. Velociraptor iski silmänsä minuun, ja yritän linkuttaa karkuun. Onnistun hämäämään mokomaa ja kuolen pari minuuttia myöhemmin nälkään ja hypotermiaan.
Ark: Survival Evolved ei kerro mitään valmiiksi, eli tästä pelistä saa tosiaan irti sen mitä siihen laittaa. Menee pitkä aika, ennen kuin hahmolla on edes jotain vaatetta päällä. Hyvä puoli pelissä on se, että hahmo oppii uusia kädentaitoja, ja hahmopisteet kasvavat, eivätkä näistä kummatkaan eivät katoa kuoleman myötä. Peliä voi pelata yksin, tai linjoilla moninpelinä, jolloin voi yrittää hakeutua mukaan heimoihin. Heimot tarjoavat suojaa, yksin saa selviytyä ja oppia virheistään. Peli vaatii pitkää pinnaa, ja hermojen kestämistä sen suhteen, että aluksi tulee kuolemaan, monta kertaa, ennen kuin pelistä pääsee hieman jyvälle. Jyvälle kun on päästy, alkaa huomaamaan pelin melko hienoja yksityiskohtia ja kaukaisuudessa siintävät valopatsaatkin alkavat kiinnostaa kummasti.
Visuaalinen puoli sopii peliin. Välillä todella nättiä, välillä melko rumaa grafiikkaa. Ehkä PS4 Pro tai PC tarjoaisi tähän vähän parempaa menoa, mutta normi PS4:lläkin on ihan jees meno, kunhan ei odota mitään Horizon Zero Dawnin kauneutta.
Äänimaailma on melko hiljainen. Musaa tulee kun ”taistelu” on päällä, lopun edestä kuuluu luonnon ja dinojen ääniä.
Dinot ovat uskottavia liikkeissään, äänissään ja toimissaan. Pimeällä on todella pimeää, ellei pelaaja rakenna itselleen esim nuotiota. Tämä pimeys ei todellakaan houkuttele vaeltelemaan pimeään viidakkoon.
Hyvä puoli pelissä on se, että yksinpelimoodin voi kustomoida mieleisekseen, jopa niin vahvasti, että pelaaminen alkaa tuntua huijaamiselta. Parametrien twiikkailu sopivaksi vaatii aikaa ja testaamista, mut sweet-spot on mahdollista löytää, ja täten saada pelistä itselleen sopivan haastava ja sopivan palkitseva. Normiasetuksilla tietämättömälle odotettavissa noin 5–8 kuolemaa puolessa tunnissa, sen verran brutaali peli on Ark: Survival Evolved.
Ark: Survival Evolved – Scorched Earth DLC
Ark: Survival Evolvedin lisäke Scorched Earth tarjoaa masokisteille lisää mannaa. Siinä missä pelaaja A:SE:ssa heitetään kauniille saarelle, heitetään pelaaja Scorched Earthissa keskelle karua kuivunutta maastoa, jossa vettä ei näy missään. Kuivuminen tapahtuu nopeasti ja janoon kuoleminen on hyvin todennäköistä.
Uusi setti tarjoaa myös uusia rakennettavia juttuja, esim. tuikitärkeän kaivon. Lisää rakennettavaa, uusia eläimiä ja esineitä ja karu ja kuuma maasto tutkittavana. Jos normi Arkin arki (hehe) on selvitymistä karuissa oloissa, on Scorched Earth trippi helvetin esikartanoon. Masokistit tervetuloa!
Hyviä puolia lisäkkeessä on uusi massiivinen kartta. Selviytymisen kannalta huono puoli on se, että kartta on pitkälti yhtä karua maastoa. Selviytymisestä tulee todella tukalaa, kun päivisin kuuma paahde aiheuttaa kuivumista ja lämpöongelmia ja öisin kylmyys ottaa vallan. Scorched Earthissa on parempi varautua rauhoittavien kanssa pelaamaan, sillä perustarpeiden varmistamiseen menee aikaa ja edessä on monta kuolemaa. Scorched Earth lisäkkeessä vihollisina on uusia myyttisiä olentoja, joka tuo hyvää vaihtelua dinoille. Jotta Scorched Earthista pääsisi edes jollain tasolla nauttimaan, on hyvä kerätä peruspelin saarikartan puolella leveleitä, ja siirtää hahmo sitten Scorched Earthiin. Nollatasolta lähtiessä on peliohjain vaarassa kadota ikkunasta ulos komeassa kaaressa useaan otteeseen. Peruspelissä kerätyt taidot ja levelit saa siis siirrettyä Scorched Earthiin ja totta kai päinvastoin myös.
Koska hahmot voi leveleineen siirtää saarelta aavikolle, on PvP servereille turha mennä kukkoilemaan, sillä huipputason heimot tukikohtineen tulevat repimään pelaajan palasiksi. Tämä varmasti laskee intoa monelta, edes kokeilla moista. Vähemmän lannistavaa kokemusta saa Player vs Environment puolella. Scorched Earth on melkein kuin oma pelinsä, sen verran rankasti selvityimisen säännöt muuttuvat. Arkin tekijätiimi päivittää lisäkkeitä jatkuvasti sekä peruspeliin, että SE:hen, sekä hienosäätöä tapahtuu kulisseissa koko ajan. Tällä hetkellä SE:ssä on vielä muutama ikävä bugi, joiden johdosta pelaaja spawnaa ärsyttävän usein suoraan vihollisen syliin.
Ummikoille suosittelen pysymään vielä peruspelin puolella. Veteraanit ja pitkäpinnaiset voivat kokeilla siirtymistä uusiin karuihin, mutta antoisiin maastoihin.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.