Assassin’s Creed Shadows vie pelaajat 1500-luvun Japaniin – paikkaan ja aikaan, jota pelaajat ovat ruinanneet vuosikausia. Lunastaako massiivisen kokoinen peli kaikki nuo odotukset?
Muinainen japanilaiskylä on tulessa, isokokoinen, vahvasti panssaroitu musta mies lähestyy kohti aggressiivisiä kimeä-äänisiä aasialaisherroja, joiden lempiväri ei selvästi ole musta. Muutama huitaisu ja pojat ovat pinossa. Viimeinen miekanisku sivaltaa yhden herran pään kokonaan irti. Uusi Assassin’s Creed on päässyt uudelle tasolle, joka vaikuttaa hyvinkin lupaavalta.
Jos et jaksa lukea, voit katsoa arvostelun myös videoversiona tästä:
Tarina mustasta samuraista ja söpöstä ninjasta
Assassin’s Creed Shadows sijoittuu 1500-luvun feodaaliajan Japaniin, erityisesti Sengoku-kaudelle, jolloin sotapäälliköt taistelivat vallasta pyrkien yhdistämään maan. Feodaaliajan Japani on siis ajanjakso, jolloin Japani oli jakautunut lukuisiin paikallisten sotapäälliköiden eli daimioiden hallitsemiin alueisiin. Kyseinen aikakausi tunnetaan erityisesti Sengoku-kaudesta (noin 1467–1615), joka oli jatkuvien sisällissotien ja poliittisen hajaannuksen aikaa.
Pelin tarina seuraa kahta tyyppiä, Naoea, shinobi-salamurhaajaa ja Yasukea, afrikkalaistaustaistaista samurai-jäbää.
Naoe on taitava nopeudessa ja ninjailussa, kun taas Yasuke erottuu voimallaan ja tarkkuudellaan taistelussa. Pelaajat voivat vaihtaa saumattomasti näiden kahden hahmon välillä hyödyntäen heidän toisiaan täydentäviä pelityylejään.
Koska Assassin’s Creed Shadows kuuluu samaan settiin kuin Odyssey, Origins, Valhalla ja Mirage, on pelillä kestoa yli 40 tuntia ja pelimaailma on helvetin laaja. Se sisältää niin maaseutua kuin kyliä ja kaupunkialueitakin, joten tutkittavaa ja kahlattavaa riittää ähkyksi asti.
Sukua edellisille, mutta uusi vaihde silmässä
Vaikka AC Shadows on sukua Originsille, Odysseylle ja Valhalle, tällä kertaa ollaan aidosti uuden sukupolven pelielämyksen parissa. Uudistusta on osakseen saanut grafiikan lisäksi pelilliset asiat.
Taistelumekaniikka on suurelta osin samaa kuin aiemminkin, mutta hiotumpaa ja todella käteen sopivaa. Mieleen mekaniikasta tulee Spider-Man– ja Batman Arkham -pelit. Lisäksi peli on muinaista Japania kunnioittava ja aidosti raaka. Raajat voivat irrota taistelun tiimellyksessä ja monesti pelin mieshahmo irroittaakin lopetusliikkessään pahissolttujen pään.
Kaikki uudistukset eivät kuitenkaan ole intuitiivisiä. Esimerkiksi valikot ovat viime vuosina olleet Assassin’s Creed -peleissä ranskalaisella tavalla sekavat, kuin Peugeotin ja Citroenin moottoritilatkin. Kaikkeen tottuu, mutta tuntuu aluksi turhauttavalta opetella tutu asiat uudelleen vain siksi, että joku halusi vaihtaa asioiden paikkoja, ilman pätevää syytä.
Sitten herää kysymys, onko pelissä jotain aidosti uutta? No, maisemia, miljöötä, hahmoja ja tarinaa lukuun ottamatta ei oikeastaan ole. Kyseessä on peliteknisesti täysin samanlainen peli kuin esimerkiksi Odyssey tai Valhalla. Pelattavaa on valtavan kartan vuoksi hurjat määrät, mutta se toistaa itseään aivan kuin Shadows’n esiosatkin.
Se, että pelissä on kaksi hahmoa, ei tuo niin suurta eroa vaikkapa Originsiin kuin mitä GTA IV:n ja GTA V:n välillä oli. Esimerkiksi ensimmäiset +10 tuntia pelataan pelkästään naishahmolla eikä toista hahmoa kaipaa muutenkaan lainkaan.
Pelissä rakennetaan Valhallan tavoin tukikohtaa, mutta tällä kertaa rakennusten paikat saa itse taiteilla ennalta määritettyyn tilaan. Loottia ei voi enää kerätä pelkästään puskia könyämällä, vaan se pitää ryöstää valmiiksi prosessoituna eri kylistä. Kun loottia on riittävästi, voi tehdä asumuksia, jotka tuovat mukanaan kehittymismahdollisuuksia apukäsille. Apuvoimia puolestaan kerätään pitkin karttaa ja ne auttavat erilaisissa automaattisissa oheistoiminnoissa.
Pelissä on myös immersiivinen tila, joka tarkoittaa sitä, että pelisä puhutaan japania ja portugalia sen mukaan, mikä tilanne on meneillään. Jos tämä tila on pois päältä, kaikki puhuvat englantia aasialaisella aksentilla. Ihan hauskaa, jos haluaa autenttisuutta.
Uudet grafiikat?
Assassin’s Creed Shadows ei näyttänyt ensimmäisissä pelikuvavideoissaan sen kummemmalta kuin sarjan aiemmatkaan pelit. Vaan lopullinen kyllä näyttää, etenkin HDR-televisiossa.
Ensinnäkin kaikki hahmot ovat paljon yksityiskohtaisempia kuin aiemmin ja animaatiot merkittävästi sulavampia. Samoin maisemat, valot, varjot ja kaikki yksityiskohdat. Yksityiskohtia piisaakin. Esimerkiksi sapeleilla voi silpoa puu- ja kangaskorit sekä puskat palasiksi ihmisten lisäksi.
Puista putoilee tuulessa lehtiä ja maa pölyää. Kaikki on viimeistellympää. Partikkelit pöllyävät, kun koko ajan tuulee niin pirusti.
Testissä olleesta PS5-versiosta ei näyttäisi löytyvän säteenseurannalla tuotettuja heijastuksia, mutta estetiikka ei siitä kärsi.
Kannattaako ostaa?
Assassin’s Creed Shadows on valtavan laaja, yli 40 tuntia kestävä seikkailu, jos käväisee läpi pelkästään tarinan. Sivutehtävien kanssa kestoa riittää yli sadaksikin tunniksi. Rahalla saa tuhdin roolipelislasherin, joka varmasti on jokaisen pennin arvoinen ja täyttää odotukset, jotka faneilla on tätä aikakautta kohtaan ollut.
Jos pidit Odysseysta, Originsista ja Valhallasta, pidät tästäkin. Jos meinasit kuolla niiden parissa ähkyyn, sama miinuspuoli on Shadows’ssakin. Niin tai näin Assassin’s Creed Shadows on loistava peli, joka tarjoaa laadukkaasti tehtyä viihdettä pitkäksi aikaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.