Rekkamiehet lähtivät ajamaan letkassa ja siitä tuli kulttihitti. Maistuvatko rekkamiehenpastillit yhtä rapeilta kuin 40 vuotta sitten?
Bill Friesin muromainoksen jinglestä alunperin inspiraationsa saanut Convoy (suom. Saattue), eli suomennettuna Raivopäät, kertoo Kumiankaksi (Kris Kristofferson) itseään kutsuvasta rekkamiehestä, joka kokee (katsojalle varsin epäselvää) virkavallan vääryyttä ja lähtee protestirundille parin muun rekkareiskan kanssa. Päämäärätön osavaltiosta toiseen ajelu nousee pian myös valtakunnan uutisaiheeksi ja kohta koko eteläisen Pohjois-Amerikan rekkakuskit lyöttäytyvät letkajenkkaan. Miksi? Miksei?
Valtavia tarinallisia aukkoja ja typeriä epäkohtia pullollaan oleva Convoy on jo itsessään niin suuri läppä, että sitä katselee yllättävän innoissaan. Jatkuvasti voi bongailla toinen toistaan typerämpiä asioita ja yksityiskohtia. Elokuva oli 70-luvulla silti valtava menestys – eteenkin Neuvostoliitossa, jossa työväki koki suurta euforiaa elokuvan protestoinnin rohkeasta kuvauksesta.
Epäkohdille löytyy myös inhimillinen selitys. Koska elokuva perustuu suosittuun mainoslauluun, ei siinä alunperin ollut juonta nimeksikään. Tarina väännettiin väkisin ja mukaan haluttiin vain oikeasti valtavirtaa kiinnostavia juttuja, mm. räjähdyksiä. Näille kun ei keksitty hyviä perusteita, keksittiin niille "jotain, kuhan nyt vaan" -selityksiä.
I- ja Y-sukupolville lähinnä Blade-elokuvista tuttu Kris Kristofferson on juro metsuriseksuaali, joka on hämmentävän trendikäs tämänkin päivän mittapuulla. Trendejä Convoy'sta on poiminut myös historiaa ihannoiva Quentin Tarantino, joka upotti elokuvan "ovimatto"-rekan Death Proof (2007) -elokuvaansa.
Convoy on typerä elokuva, mutta se näyttää hyvältä teräväpiirtona ja on pullollaan 1970-luvun aivotonta taikaa.
