Nicholas Cage on mies joka nähdään nykyisin toinen toistaan huonommissa elokuvissa. Dying of the Light ei ole poikkeus.
Evan Lake (Nicholas Cage) on entinen CIA-tiedustelupalvelun huippuagentti, joka viimeisellä keikallaan joutui terroristien läksyttämäksi. Mies siirrettiin kuntoutumaan toimistopuolelle, jossa takakireä patriootti on tyytymätön vaikutusvaltaansa. Hän yrittää ylipuhua esimiestään, päästämään Laken viimeiselle jahdille, sillä Lake on saanut vihiä terroristien piilopaikasta. CIA on kuitenkin jo muumioinut casen, eikä ole valmis sijoittamaan dollareitaan Laken elämäntehtävän kostoreissuun.
Käsikirjoittajana aikaisemmin kunnostautunut ohjaaja Paul Schrader (Taksikuski, Kuin raivo härkä) on uskaltautunut vanhoilla päivillään myös ohjaamaan. Lopputulos ei ole häävi ja polkee samalla Nicholas Cagen uraa yhä syvemmälle hulevesikaivoon.
Tarina antaa kaikkensa alkupuoliskolla ja jää polkemaan tyhjää kunnes leffa lopulta päättyy. Cage tekee puolestaan hyvää näyttelijäintyötä miljoonan dollarin palkallaa (yhteensä viiden miljoonan dollarin budjetista), mutta erottuu kenties jopa liikaa muista näyttelijöistä, jotka ovat B-luokkaa.
Nippelitietona paljastettakoon, että jos leffa tällaisenaan on väsynyt, olisi se voinut olla vieläkin unettavampi, elleivät tuottajat olisi tulleet jälkituotannossa leikkuupöydälle ja syrjäyttäneet Schraderin näkemykset rytmitetymmällä versiolla.
