Kuka oli James Brown? Taiteilija, laulaja, funkin kummisetä? Kyllä, mutta myös täysverinen kusipää.
Get On Up kertoo James Brownin, tuon legendaarisen soul- ja funk-musiikin edelläkävijän elämänkerran. Elokuva käy läpi miehen vaekean lapsuuden, nuoruuden intohimon, keski-iän nosteen ja kusipäisyyden sekä loppuvaiheen yksinäisyyden. Brownin elämää kuvaakin parhaiten klassinen lausahdus "ahneella on paskainen loppu".
Chadwick Boseman astuu suuriin saappaisiin, kun loikkaa James Brownin rooliin. Casting-velhot ovat kuitenkin tienneet kuka hommaan kuuluu valita, sillä Boseman on uskomattoman hyvä roolissaan. Vaan eipä sivuhahmoissakaan ole valittamista. Teknisesti Get On Up on helvetin hyvä.
Muita asioita onkin sitten jonkin verran väritetty tai oiottu. Esimerkiksi Brownin äiti hylkää poikansa elokuvassa pikku-Jamesin ollessa n. 10-vuotias, kun oikeassa elämässä näin tapahtui paljon varhaisemmassa vaiheessa. Myöskin Brownin avioliitoista esitellään vain kaksi, kun niitä oikeasti oli neljä. Brownin väkivaltaisuus, kusipäisyys ja vittumaisuus tuodaan esille, mutta paljon miedompana kuin oikeassa elämässä. Eipä tuo kuitenkaan haittaa, sillä muilta osin elokuva on rautainen sivistyspaketti Brownia tuntemattomille.
Leffa on todella kiinnostava, mutta musiikille annetaan ehkä hieman liikaakin ruutuaikaa. 2,5 tuntia menee siivillä, mutta leffan musiikkiosuuksista olisi helposti voinut tiivistää ainakin puolituntisen pois. Toisaalta, kyllähän sitä mieluusti funkkailee (kyllä, äffällä, ei ärrällä) leffan tahdissa.
Ironisinta Brownin tarinassa on se, että mies suuttui verisesti kun aloitteleva Rolling Stones vei hänen paraatipaikkansa eräässä show'ssa, jossa Brown manasi Rollareiden olevan tähdenlento. 15 myöhemmin Rollarit löivät globaalisti läpi ja Mick Jagger on vieläpä yksi tämän elokuvan päätuottajista.
