Hardcore rikkoo elokuvien ja pelien rajoja olemalla ensimmäinen first person shooter -leffa.
Lähes kokonaan joukkorahoituksen mahdollistama venäläis-amerikkalainen Hardcore asettaa katsojan taistelussa survoutuneen, robottiteknologian ansiosta parantuneen Henryn päähän. Koko leffa katsellaan siis Henryn silmistä. Asetelma on tuttu FPS (First Person Shooter) -peleistä, joten varmasti 90 % alle 40-vuotiaista miehistä tietää missä mennään.
Varsin kiinnostavasti alkava leffa nojaa löyhään tarinaan ja lyö kaikki paukkunsa stuntteihin. Todellinen tarina alkaa vasta leffan puolivälin jälkeen ja siltin sorrutaan liialliseen meuhkaamiseen juonenkuljetuksen sijaan. Se toki on Hardcoren pointtikin. Pelaaja saa nyt katsoa peliä, joka pelaa itse itsensä läpi, fotorealistisin grafiikoin. Ja vieläpä sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä suurin osa leffasta on kuvattu chroma-taustaa vasten. Samoin valtaosa visuaalisista tehosteista on enemmän After Effectsin kuin tosielämän aikaansaannosta.
Hardcore on hieno ja erilainen elokuva. Se on suunnattu FPS-pelejä pelaaville miehille, ja he saavatkin leffasta ihan hyvän viihdetuokion irti. Mikään elokuvahelmi Hardcore ei kuitenkaan ole. Sen katsoo kerran ja sitten se unohdetaan. Osa stunteista on kuitenkin niin näyttäviä, että ne jäänevät varmasti internetvideokierteisiin piristämään somesyötteitämme.
Bonuslaarista löytyy erittäin, erittäin kiinnostava making of, kommenttiraitaa, chattituokio, jossa vastataan useimmin kysyttyihin kysymyksiin sekä poistetut kohtaukset.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.