Call of Duty: Black Ops 7 -arvostelu – yhteistyössä moninverroin hauskempaa?

Taas on se aika vuodesta… nimittäin uuden Call of Duty -pelin aika ja tällä kertaa teemana on Black Ops 7. Mitä uutta Call of Duty: Black Ops 7 tuo mukanaan, vai tuoko mitään?

Sotilaat rynnivät ja tulittavat vihollisia. Yhtäkkiä maisema vaihtuu ja pelihahmot ovat äimän käkenä siitä, mitä on meneillään. Hetken kuluttua luihu mies menee kukkaan sisälle ja alkaa ampumaan mätäpalloja. Mitä helvettiä on tapahtunut Call of Duty -sotapelille? Räiskintää tämä on, mutta ei missään tapauksessa tuttua ja turvallista sodankäyntiä.

Back to the Future!

Call of Duty -pelit ovat viime vuosina sijoittuneet nykyaikaan, sillä se kiinnostaa pelaajia selkeästi eniten. 2010-luvun puolivälissä Codit käväisivät tulevaisuudessa saamassa paskapalautetta osakseen. No, asiat menevät aalloissa, joten taas kurkataan lähitulevaisuuteen, tarkalleen 10 vuoden päähän. Josko tällä kertaa pelaajien vastaanotto olisikin suopeampi?

Peli sijoittuu vuoteen 2035, maailmaan, joka horjuu kaaoksen partaalla. Tyrkyllä on mieltä vääristävä kertomus, jonka voi pelata yksin tai ensimmäistä kertaa koskaan jopa neljän pelaajan yhteistyössä. Kuulostaa lupaavalta!

Pelaajat liittyvät David Masonin JSOC-tiimiin tutkimaan The Guild -nimistä globaalia teknologiakonsernia, joka käyttää pelkoa aseenaan. Tarinan edetessä totuuden, muistin ja todellisuuden raja hämärtyy. Tätä jo pohjustettiin viime vuoden pelissä, mutta siinä se tehtiin hyvällä maulla, nyt kaikki on överiä.

Eikä tarina lopu tarinan loppuun. Yhdentoista päätehtävän ja viiden tunnin karusellin suorittamisen jälkeen avautuu Co-Op Endgame -tila, toistettava haaste Avalonin maisemissa. Tässä tilassa pelaajat kehittävät taisteluarvoaan (Combat Rating) ja keräävät kykyjä, joita voi sitten käyttää muissakin pelitiloissa hyödyksi.

Yhteiset ekspat

Pelin tavoitteena on luoda saumaton kokemus yhdistämällä kampanja, moninpeli ja Zombies-tila. Merkittävin uusi ominaisuus on yhdistetty eteneminen, joka palkitsee pelaajan XP:llä ja taitojen kehittämisellä kaikissa pelitiloissa.

Idea on ihan kiva, koska nyt esimerkiksi tarinan pelaaminen hyödyttää myös moninpeliä. Harmi vain, että tarina on niin huono, että sen pelaaminen on ensimmäistä kertaa miesmiustiin se viimeinen pelitila, johon haluaa koskea. Vaikka cooppi on aina mahtavaa ja omalla porukalla sitä pelasimmekin, se oli joka kerta enemmän ajanhukan oloista kuin kivaa. Ja pelien pitäisi olla kivaa.

Moninpeli on koko paketin ydin

Moninpeli on sentään tuttua ja turvallista. Siis sitä täysin samaa kuin ennenkin. Pelaaja tietää mitä saa, onhan pelimoottorikin täysin sama kuin aiemmin. Muutoksia on siis peruspeliin vähän.

Grindaaminen on jälleen hauskaa, vaikka uusi tapa kerätä aseisiin tähtäimet ja oheistarvikkeet onkin hitaampi ja osin ärsyttävämpi kuin vanha, jossa jokainen ase grindattiin ”valmiiksi” yksi kerrallaan. Tähänkin on toki totuttu jo edellisissä parissa osassa.

Seinähypyt ovat tulleet takaisin kuten myös liukuminen ja juokseminen kaikkiin ilmansuuntiin. Meininki on siis happoisa, level 9000.

Call of Dutyissa on yleensä aina ennen joulua vitullinen sotameininki. Kaikki aseet ja perkit grindata maanisesti ja aseita tuunata kuola valuen. Kevään tullen peleihin tulee ensimmäiset Sydney Sweeney– ja Nicki Minaj -skinit ja aseiksi moottoroidut dildot kumiankkoineen. Siitä se sitten lähtee menemään rajusti pilalle ja seuraavaan syksyyn mennessä peli onkin täysin Call of Fortnite. Ja seuraavana syksynä homma alkaa taas uuden jatko-osan myötä sotilasmeiningillä uudelleen. Nyt ollaan pilalla heti alussa, sillä osa hahmoista on zombeja ja osa robotteja jo aivan alusta. Penetraatiopyssytkin ovat heti ostohetkestä mukana.

Moninpelissä on kaksi päämuotoa, 6v6 klassinen, nopea ja taktinen taistelu 16 uudella kartalla. Sitten on Skirmish, joka tarjoaa massiivisen 20v20 -tyylisen sodankäynnin suuremmissa kartoissa, sisältäen liitopukuja, ajoneuvoja ja tartuntakoukkuja. Näissä esimerkiksi snipperit on helpompi levelöidä, mutta osumaakin tulee kosolti enemmän.

Uusi Overclock System tuo etenemistä varusteisiin ja Scorestreak-palkintoihin. Pelaajat voivat muokata pelityyliään täysin turhalla Hybrid Combat Specialties -järjestelmällä, joka antaa Perkeihin perustuvia bonuksia. Lisäksi Specialist Wildcard antaa mahdollisuuden korvata Scorestreak-palkinnot Perkeillä. Pelin pyrkimyksenä on antaa yliannostus kaikesta lootista ja palkintokarkista.

Max ammo!

Zombitila on luonnollisesti myös mukana. Se jakaantuu Cursed-tilaan, joka on uusi, haastava tila kokeneille pelaajille. Se sisältää vanhan koulukunnan mekaniikkoja (vain pistooli, ei minikarttaa) ja Relic-esineitä, jotka lisäävät vaikeutta korkeampia palkintoja vastaan.

Mukana on myös massiivisella Ashes of the Damned -kartalla varustettu vuoropohjaisuustila sekä pienemmillä kartoilla varustettu selviytymistila.

Näissäkään ei sinäänsä ole mitään uutta, paitsi ympäristöt. Vanhalla on taas menty.

Kannattaako ostaa?

Tämän vuoden Call of Duty on niin kehno viritys, että ainakaan tässä vaiheessa täyteen hintaan sitä ei valitettavasti voi hyvällä omallatunnolla suositella. Oikaistu on liian monessa asiassa. Esimerkiksi keräilyelementit on tehty tekoälytaiteen muodossa, joka olisi hyväksyttävää 8 euron indie-pelissä, muttei 80 euron AAA-pelissä.

Tarina on jostain syystä ihmeellinen kalkkunacocktail, joka yhdistää kaikkea Star Warsista, Resident Evilistä, Stranger Things -sarjasta, Batman Arkham Asylumista, Far Cry 6:sta – kaikkea, mitä Call of Duty ei yleensä ole. Miksi? Eikö näitä varten ole ihan omat pelinsä?

Tänä vuonna tuntuu siltä, että ollaan menty kaupallisen voiton maksimointi edellä tilastotieteen pohjalta. Se ei ole tyypillistä Call of Dutyille, vaikkei täysin ennen näkemätöntäkään. Se tuntuu vain pahalta, sillä edelliset osat – Modern Warfare 3 -lisäosatäysosaa lukuun ottamatta – ovat olleet niin hyviä kokonaisuuksia. Hyvästä pelistä maksaa mielellään, huonosta tulee vain petetty olo. Ja valitettavasti Black Ops 7 kuuluu tähän jälkimmäiseen.