Child of Light saapuu Switchille lisukkeineen Ultimate Editionin muodossa. Kannattaako neljä vuotta vanha Ubisoftin rooliseikkailupeli hommata Nintendon kannettavalle konsolille?
Ubisoftin UbiArt moottoria käyttävä Child of Light, on sekoitus 2D-puzzletasoloikkaa ja roolipelitaisteluja. Samaista engineä käyttää mm. Rayman Legends -peli, joten samankaltaista visuaalista tyyliä on odotettavissa. Käsin maalatut taustat yhdistyvät vektorihahmoihin luoden animaatiomaisen tyylin.
Taivaankappaleet kateissa
Pelin tarinassa prinsessa Aurora kuolee outoon sairauteen ja joutuu taianomaiseen Lemurian maailmaan. Hänen pitää saada haltuunsa yön kuningattaren kaappaamat aurinko, kuu ja tähdet päästäkseen takaisin kotiinsa.
Tarinaa kuljetellaan harvakseltaan kerrottuina välidemoina, sekä hahmojen runomaisilla tekstiruuduilla. Lopun edestä Aurora seikkailee pitkin poikin Lemuria, melko suoraviivaisella ja vain vähän metroidvaniatyylin takapakkeilua sisältävällä meiningillä. Taistelut suoritellaan JRPG-peleistä tutulla vuoropohjaisella taistelulla.
Esteettinen tapaus
Child of Light on tunnelmaltaan oiva. Kaunis musiikki ja kauniit käsintehdyt taustat istuvat hyvin Auroran seikkailuun. Aurora itsessään on hyvin prinsessa-arvonsa tietävä lapsi, joka ainakin allekirjoittaneessa aiheutti hieman närästystä.
Matkan varrella Aurora kohtaa erilaisia hahmoja, joista osan saa mukaansa ja heistä voi valita yhden kerrallaan taistelukumppaniksi. Taisteluissa voi vaihtaa lennosta paikallaolijoita, joten kevyttä taktisuutta on mahdollista harrastaa.
Auroran mukana kulkee oman persoonaansa omava valopallo, jota liikutellaan käsikonsolimoodissa oikealla tatilla tai kosketusruudulla. Kosketusruudun käyttö on mainio lisä pelille, ja ehkäpä tämä versio siksi ansaitsee Ultimate Editionin nimen. Lisähärpäkettä ei muuten juuri nimeksi ole.
”Auroran mukana kulkee oman persoonaansa omava valopallo, jota liikutellaan käsikonsolimoodissa oikealla tatilla tai kosketusruudulla”
Child of Light alkaa iisisti ja pitää kevyen asenteen yllä pelin edetessä. Pääpaino maailman tuktimisella ja asioiden ihmettelyllä. Salaisia arkkuja löytyy matkan varrelta, mutta eipä niistä yleensä potioneja kummempaa löydy. Viholliset näkyvät kentällä, ja niiden ohi menemällä välttää taistelun.
Valopallon kanssa voi myös sokaista viholliset, jolloin niiden ohi voi jopa kävellä. Takaapäin hyökkäämällä saa taisteluedun, ja taistelussa itsessään valopallolla voi hidastaa vihollisia. Valopalloa käytetään myös valohin ja varjoihin perustuvissa puzzleissa, mikä on ihan kiva syvyyttä lisäävä asia.
Pelin keveys taustatarinastaan huolimatta, on tällaiselle rooliseikkailuveteraanille mälsempi juttu. Haastetta ei juuri tunnu olevan, ja hahmon kehittämisen edut eivät tunnu kuin marginaalisilla tavoin. Tarina on silti kohtalaisen mielenkiintoinen. Switch-versio kärsii muutamissa kohdissa framedroppauksesta, onneksi ei häiritsevyyteen saakka.
Child of Light on kaunis satu, mutta pelinä ehkä enempi iltapala, kuin täysi illallinen. Jos peli löytyy jo kirjastosta, ei Switch-versio tuo tarpeeksi uutta, että sen kannattaisi hankkia uudestaan. Uutena tuttavuutena Child of Light on melko mukiinmenevä rooliseikkailu.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.