CloverPit-arvostelu – Huippupelien lehtolapsi jää torsoksi

CloverPit on Panik Arcaden hedelmäpelirogue-lite, jonka myyntivaltti on kertoa pelin olevan Balatron ja Buckshot Rouletten demoninen lehtolapsi. Siihen se valitettavasti sitten jääkin.

Rahapelit ovat vetäneet ihmisiä puoleensa tuhansia vuosia. Niissä vain yksi voittaa ja tuhannet häviävät, ja silti pelaamme niitä yhä uudelleen. Uhkapelit ovat houkuttelevaa liiketoimintaa, mutta niihin liittyy aina petkutusta, väkivaltaa ja onnettomia ihmiskohtaloita. Uhkapelaamista voikin surutta verratta huumeiden käyttämiseen, sillä se tuo saman dopamiinirysäyksen, joka ei kauaa kestä. Pidemmällä tähtäimellä näissä käyttäjä häviää aina.

CloverPit onkin uhkapeli, jossa ei ole oikeasti uhkapelimahdollisuutta. Mitään mikromaksuja, tai oman rahan käyttöä pelistä ei löydy, joten turvallista kahvan repimistä tiedossa.

Pakko gämblää

Pelissä ei ole varsinaisesti mitään tarinaa, vaan pelaaja on lukittu ruosteiseen koppiin velkoineen, josta löytyy ihmisen elämälle tärkeimmät elementit. Tupakan tumppeja, tyhjiä kaljapulloja, rikkinäinen paskahuusi ja raha-, sekä talletusautomaatti, johon velka maksetaan. Kukaan ei tiedä miksi sankari on tähän itsemurhayksiöön teljetty ja miksi velkaa täytyy lyhentää. Ovi on lukossa ja mysteereitä huone täynnä.

Pelissä on tarkoitus netota mahdollisimman paljon kolikoita, joita saa pelaamalla hedelmäpeliä. Helppoa eikö? No tavallaan. Pelaajan tehtävä on läpäistä käynnissä oleva deadline. Deadlinessä on vaadittava velka, joka täytyy maksaa ja pelaaja saa jokaisessa deadlinessa aina kolme pyöräytyskertaa. Valita voi joko seitsemän, tahi kolme pyöräytystä. Kolmella pyöräytyksellä saa enemmän apilalippuja, kun taas seitsemällä vain yhden. Jos rahulia on tuurilla yksikätinen rosvo tarjonnut riittävästi, etenee pelaaja seuraavan deadlineen, jossa luonnollisesti velkaa täytyy maksaa enemmän – paljon enemmän. Jos ja kun rahet eivät piisaa tiputetaan pelaaja lattialuukun läpi ikuiseen kadotukseen, kunnes homma alkaa taas alusta.

Jokaisen deadlinen suorittamisen jälkeen voi soivasta puhelimesta valita itselleen yhden, sen pelikerran aikana vaikuttavan boosterin, joka voi olla vaikka päävoiton arvon tuplaaminen.

Tuurilla vai taidolla?

Tuurilla ne laivatkin seilaavat, mutta CloverPitissä on mahdollista vaikuttaa hetelmäpelin lopputulokseen onnenkaluilla, joita voi ostella apilalipuilla. Jäniksenkäpälillä voit esimerkiksi tuplata tiettyjen kuvioiden esiintymistä ja tässä kohtaa strategia laittaa jalkansa oven väliin.

Onnenkiluja on pelissä valtava määrä ja niitä pääsee availemaan lisää kun peliä eteenpäin tarpoo. Samaa voisi verrata steamin saavutuksiin ja helpoimmat avattavat amuletit saa kun heittää kepillisen pyttyyn. Kakkosesta saa toisenkin saavutuksen.

Näitä pelaaja voi ostella tiskiltä ja kaluilla on arvojärjestelmä – yleisistä aina legendaarisiin kilmuihin. Peruslevelin talismaanit auttavat hieman onnenkantamoisissa ja legendaariset kilkkeet tuovat tietenkin valtavia muutoksia lopputulokseen.

Kolmannessa deadlinessä tulee onneen lovi, 666-numerosarjan muodossa jossa on alussa 1,5 % mahdollisuus ilmestyä rulliin. Tämä tuntuu olevan pelinkehittäjien vittuilu tai sitten melkoinen bugi, sillä 666-numerosarja esiintyy äärimmäisen usein. Joskus jopa kaksi kertaa putkeen.

No, mitä tämä demoninen numeeri oikein tarkoittaa pelissä? Jos ja varsinkin KUN pirun numerot napsahtavat kohdilleen, menettää pelaaja sen kierroksen aikana tienatut kolikot. Ja tämä tapahtuu perkele jokaisella pelikerralla ainakin kymmenen kertaa. Syö vähän ideaa koko hommasta, sillä samaan aikaan onnenkaluilla olet voinut saada kirsikoiden esiintymisprosenttiin yli 60 ja kirsikoita tulee vain muutama, mutta puolentoista pinnan 666 tulee sitäkin enemmän.

Parempi kuin Balatro?

Peliä markkinoidaan Balatron ja Buckshot Rouletten epäpyhänä lapsena, mutta vain idea on sama ja se on se rogue-lite-, sekä kasinopeli. Balatron loistava järjestelmä ei tosin nojaudu pelkästään tuuriin vaan taitoa, sekä taktiikkaa vaaditaan valtavia määriä. CloverPitissä, ainakin ensimmäisten 10 deadlinen kanssa tuuri on paras kaverisi ja välillä on kriitikko joutunut yksinkertaisesti hinkkaamaan ensimmäistä määräaikaa useita kertoja peräkkäin. Jos viihdyt muutenkin kasinoilla vetelemässä kahvasta, perse hikoen on CloverPitissä samaa game-feeliä, mutta muut eivät tästä kovin paljoa kostu. Mitään Balatron tyylistä nousukiitoa ja tähdenlentoa CloverPit ei tule koskaan saavuttamaan.

Grafiikat ja äänet?

CloverPitin graafinen ulkoasu on Playstation 1 -konsoli. Venyvät ja ”hengittävät” pikselit tuovat tiettyä nostalgista fiilistä ja ruosteinen koppi makaaberine juttuineen vie pelaajan sinne Silent Hill ykkösen miljööseen. Peliä myös mainostetaan kauhupelinä, jota se ei missään tapauksessa ole. Mitään pelättävää pelissä ei ole – vai onko?

Audiopuoli tuuttaa rouhevaa otetta ja tässä on samanlaista pelituntumaa kuin Balatrossa. Kaikki tärisee ja rutisee kun kahvasta vääntää tuoden mielihyvähormonia pikapostina aivoihin.

Kannattaako ostaa?

Jos kasinopelit kiinnostaa ja varsinkin yksikätinen rosmo, voi CloverPitissä olla hetken himokkuutta, sekä tarpeen tyydytystä. Muille pelaajille on CloverPit muutaman kerran nopea iloke, vaikka tubettajat tästä paljon tuntuvat pitävänkin. Sisällöltään kuiva kuin viimejouluinen kalkkuna.