Code Vein II -arvostelu – animevampyyrit, jotka ajavat sähkömopolla

Code Vein II jatkaa verenimijöiden soulslike-linjaa isommin, synkemmin ja kunnianhimoisemmin. Mutta riittääkö se, jos ruudunpäivitys ei aina pysy perässä?

Jättimäinen, verellä voideltu miekka, joka heilahtaa kuin ladon ovi myrskyssä. Anime-hiukset hulmuavat, veri roiskuu ja pomo huutaa latinaksi. Mieleen puksuttaa palindromi: ”Tissit, on tosi isot, no tissit.” -tervetuloa takaisin Revenanttien maailmaan.

Ensimmäinen Code Vein ilmestyi vuonna 2019 ja toi soulslike-kaavaan animetyylin, kustomoitavat hahmot ja vampyyriteeman. Kehittäjä Bandai Namco Entertainment osui kultasuoneen: Dark Souls -henkinen haastavuus yhdistettynä tarinavetoisempaan ja hahmokeskeisempään lähestymiseen. Tai ainakin melkein osui kultasuoneen. Ehkä enemmänkin kultasuonen viereen, sillä Code Vein jäi vähän viimeistelemättömän oloiseksi, vaikka on sillä silti faninsakin.

Code Vein II rakentaa suoraan tämän perustan päälle. Tällä kertaa pelissä on avoin maailma, enemmän vapautta ja isompia tissejä ja mopo – tässä pelissä on mopo. Harmi että se on aika surkea mopo, mutta pääsee sillä eteenpäin.

Veri vetää yhä

Pelin tarinassa revenantit kamppailevat maailman rippeistä, joissa veri on valuuttaa ja muistoilla on konkreettinen voima. Pelaaja luo oman hahmonsa ja liittoutuu erilaisten kumppaneiden kanssa selvittääkseen, mikä maailma on ajanut jälleen romahduksen partaalle.

Kerronta on aiempaa kunnianhimoisempaa ja välinäytökset näyttävämpiä – sekä aivan yhtä japanilaisanimemaisen sekopäistä. Hahmojen väliset suhteet ovat suuremmassa roolissa, ja valinnat vaikuttavat sivujuonteisiin. Tarina ei ihan vedä täysillä mukaansa, mutta on riittävän jees pitääkseen kevyessä otteessa – mukana on myös aikamatkustusta!

Verikekkerit 2: Piknik

Pelillisesti Code Vein II nojaa tuttuun soulslike-runkoon: stamina, lukitus, väistöt ja raskaiden iskujen ajoitus. Uutta on laajempi avoimempi kenttärakenne ja entistä monipuolisempi Blood Code -järjestelmä, jonka avulla hahmoluokkaa voi vaihtaa lennosta.

Muokattavaa löytyy paljon ja min-maxaajat pääsevät hienosäätämään hahmoluokkiaan kohtalaisen paljon verikoodien ja aseiden kera. Kaikkea voi päivittää ja päivityksiä varten pitää etsiä esineitä ja… monet asiat on otettu suoraan Elden Ring -pelikirjasta, siirtäen meiningit post-apo-vampyyri-animemaailmaan.

Taistelu tuntuu paremmalta kuin ensimmäisessä osassa, mutta on silti vielä turhan munaton. Iskut menevät läpi, eivätkä perille. Pomotaistelut tuntuvat grindifestareita, ei en tarkoita sitä sovellusta. Kumppanihahmot auttavat yhä, mutta tekoäly on aiempaa älykkäämpi eikä tunnu pelkältä varapyssyltä.

Valitettavasti tekninen toteutus syö kokemusta. Tehokkaalla PC:llä peli pyörii sulavimmin ja tarjoaa tasaisimman ruudunpäivityksen. PlayStation 5 -versio kärsii epävakaasta framesta asetuksista huolimatta, ja molemmilla alustoilla esiintyy näkyvää pop-inia etenkin avoimemmilla alueilla.

Animevisua ja tylsää urbaania

Visuaalisesti pelihahmot ovat onnistuneita premium animekatalogista hankittuja. Synkkä goottiestetiikka yhdistettynä kirkkaisiin efekti-iskuihin toimii edelleen. Maastot taas ovat aluksi virkistävän erilaisia urbaaniuudellaan, mutta käyvät pian persoonattoman tylsiksi.

Teknisesti kokonaisuus ei ole täysin viimeistelty. Tekstuurien latautuminen näkyy ajoittain ja ruudunpäivityksen heilahtelut rikkovat intensiivisimmät taistelut – erityisesti PS5:llä. Nykiminen on parempi jättää Kurvin porttikonkeihin, eikä tuoda peleihin. Optimointitaito on nykypelien kehityksessä enemmän legenda kuin vakio.

Musiikki tukee tunnelmaa onnistuneesti, vaihdellen melankolisista pianoteemoista raskaisiin bossitaisteluraitoihin.

Ääninäyttely on animemaisen asiallista ja äänimaailma riittävän jämäkkä tukemaan iskujen painoa – vaikkei se paino juuri tunnukaan. Äänimaiseman isoin synti on täysin lussut moottoripyörä-äänet. Ne ovat niin hiljaiset ja persoonattomat että moottoripyörästä lähtee kaikki hauskuus pois. Viva la sähkömopo.

Kannattaako ostaa?

Jos pidit ensimmäisestä Code Veinistä, jatko-osa tarjoaa enemmän kaikkea: syvemmän buildijärjestelmän, laajemmat alueet ja näyttävämmät pomot. Se ei kuitenkaan ole teknisesti moitteeton.

Paras kokemus löytyy tehokkaalta PC:ltä. PS5-versio on pelattava, mutta epävakaa ruudunpäivitys harmittaa. Soulslike-faneille menee välipalana tai jopa lounaana. Saattaa silti jäädä vatsa kurnimaan jonkin vähän tuhdimman aterian toiveissa.