Concord-arvostelu – merkityksetön sekoitus kaikkia räiskintähittipelejä

Concord on Sonyn yritys päästä mukaan massiivisen suosion omaavien räiskintäpelien rahavirtaan. Mutta onnistuuko kaikkien sen esikuvien cocktail?

Concord on ensimmäisen persoonan, karkkimaisen näköinen avaruussoturiräiskintä. Se tarjoilee joukon erinäköisiä ja -värisiä hahmoja – monimuotoisuus huomioiden ja haluaa haastaa hyviksi rahasammoiksi havaitut Fortniten, Call of Dutyn, Overwatchin ja nappaa visuaalisen tyylin hahmoihinsa Marvelin Guardians of the Galaxy -leffoista. Kuulostaa samalta kuin kulhollinen irtokarkkeja, suklaata ja perunalastuja, mutta saako niistä blendattua maukkaan pirtelön? 🤔

Tehty Pleikkari edellä

Kun kaikki edellä mainitut pelit yhdistää, saadaan happoisa pvp-kokonaisuus, joka ei sellaisenaan toimi. Jotta homma toimisi, olisi pelin tarjottava todella maukas ja imuisa kokemus, kuten esimerkiksi Call of Duty ja monet muut hiteiksi päätyneet pelit tekevät. Concord ontuu tässä perusasiassa jo pahasti. Peli on yksinkertaisesti tylsä, lupaavista puitteistaan huolimatta.

Puitteet lupaavat timantiksi hiottua väri-ilotteluräiskintää. Jokaisella hahmolla on keskenään täysin erilaiset aseet, joilla on eri vahvuudet ja heikkoudet. Kentät ovat yllätyksellisiä ja eri pelimuotoja on näin aluksi kolme, joista pari avautuu vasta team deadmatch -grindaamisen myötä.

Se, jossa Cocord epäonnistuu on hauskuus ja koukku. Pelissä vastustajan joukkueen pelaajat ovat aina korostettuja, joten ammuttava vihollinen on helppo havaita vaikka kilometrin päästä. Cämppääminen ei siis onnistu. Samoin kenttien monipuolisuus katoaa tämän toiminnon myötä hyödyttömäksi.

Pelissä eteneminen on kohtalaisen hidasta ja täysin merkityksetöntä. Pelin aseisiin ei tule uutta potkua eikä pelaajat ansaitse uusia leluja. Ainoat asiat, jotka kokemuspisteillä avautuvat, ovat uudet kosmeettiset esineet, kuten hatut ja hanskat.

Pelattavuus on myös kummallinen verrattuna kilpailijoihinsa, sillä Concordissa pärjää lähtökohtaisesti paremmin peliohjaimella kuin hiirellä ja näppiksellä. En tiedä, miten tämä on mahdollista – kenties ohjaimen minimaalisen automaattitähtäyksen ja pelin hitaan temmon vuoksi – mutta näin tuntuu vain olevan. Ehkä vika on pelaajassa, mutta se tuntuu väärältä.

Pelin koukku siis puuttuu siksi, että hahmojen levelöintiin ei ole mitään syytä. En itse halua uusia hassuja tossuja ja eri väristä paitaa. Haluaisin Call of Dutyn tavoin palkkioksi uutta pelattavaa, kuten aseita tai aseiden osia, joilla pelattavuus muuttuu ja kehittyy jokaisen matsin myötä. Concordin kaava on turha eikä sitä yksinkertaisesti kiinnosta grindata.

Graafisesti dopamiineisa

Graafisesti peli on kyllä komea. Grafiikka on PS4-tasoista, mutta kyllä sitä tällaisessa kokonaisuudessa ilolla katselee. PC-versio tarjoaa laajat säätövaihtoehdot, mutta eipä karttojen yksityiskohtia ole paljon aikaa ihastella. PS4-taso siis riittää hyvin tähän tapaukseen.

Äänet ovat laadukasta Hollywood-tasoa, jota Sonyn omilta peleiltä sopii odottaakin. Se, ovatko kaikkien hahmojen hokemat miellyttävää kuunneltavaa onkin toinen juttu. Kuinka kauan niitä Putos-sarjan sketsihahmojen hokemia jaksaa kuunnella?

Kannattaako ostaa?

Concord on tällaisenaan hyvä yritys tehdä täydellinen rahasamporäiskintä. Valitettavasti se ei kuitenkaan onnistu siinä pelisuunnittelun vuoksi. Koska Concordissa ei ole mitään syytä edistyä, on sen pariin varsin mielenkiinnotonta palata parin päivän pelaamisen jälkeen. Etenkin kun tänä syksynä pelitarjonta AAA-pelien osalta tulee olemaan erinomaisen kiinnostava.