Uudenlaiseen nanosotilaspukuun vuonna 2007 sonnustautunut Jake Dunn (nykyisin Prophet) on muuttunut kakkososan aikana lähes kokonaan osaksi avaruusteknologiapukuaan. Tämä tekee miehestä parhaan mahdollisen tappajan. Prophetin ollessa vuosia haudattuna lasikaappiin, päättää Prophetin entinen sotilastoveri Psycho auttaa hybridimiehen vapaaksi. Prophetin pääkoppaa vaivaa hienoinen dementian alku, mutta kyvykkyys taistelutantereella on jos mahdollista parempi kuin koskaan. Yhdessä Psychon kanssa Prophet lähtee vahvasti viidakoituneeseen tulevaisuuden New Yorkiin taistelemaan pahaa vastaan.
Kolmas Crysis on edellisten osien tapaan niin ikään saksalaisen Crytek-pelitalon kehittämä teknologisesti ja teknillisesti edistynein FPS-toimintaseikkailu. Grafiikka on viety niin tappiin kuin se vain on mahdollista ja tämän huomaa toden teolla vasta ensimmäisen chapterin jälkeen. Rautaa on väännetty jopa niin tappiin, että kostona on jähmeä ruudunpäivitys. Crysis nykii n. 20-24 kuvaa sekunnissa, joka ei tosin ole kovin raivostuttavaa, sillä onhan leffatkin samalla ratella rullaavia. Peleissä vain sulavampi framerate on aina plussaa realismin kannalta.
Kaikkea voi ampua ja kaikki objektit reagoivat siihen jotenkin. Puiden kaarnat pirskoilevat ja oksat katkeilevat. Vesi aaltoilee realistisesti, niin siihen ammuttaessa kuin siinä piehtaroidessakin. Kaikkea voi räjäyttää ja kaikki reagoi voimaan onnistuneen fysiikkasimulaation ansiosta. Taistelumiljöö on siis kohdimmillaan kuin koskaan ennen.
Pelin juoni on typerä ja yksinkertainen klisheepallo. Tehtävänä on pelastaa planeetta ja sitä varten pitää tutkia, hakkeroida ja eliminoida suuri joukko ihmisiä ja ökkömönkiäisiä. Pelissä edetään kenttä kerrallaan, putkimaisesti. Tämä on kohtalaisen tylsää, mutta piristysruiskeena tarjoillaan myös vapaita kenttiä, joissa etenemistavan voi valita huomattavasti laajemmin. Käytössä on jopa ajoneuvoja, joiden ohjattavuus on tosin ala-arvoista.
Leikkikentällä temmeltäessä hauskin lelu on ehdottomasti jouskari, jonka erilaiset ammukset ovat snaippailijan unelma. Yhdessä nanopuvun näkymättömyyden ja panssarin kanssa nautinnollisia hetkiä hiipailun ystävälle tarjoillaan jatkuvasti. Suoraviivaisen räiskinnän ystävät saavat hekin herkkua, mutta se ei juuri eroa muista genren peleistä.
Yksinpelin hakkaa läpi alle kymmeneen tuntiin, mutta moninpelistä saa hitusen riemua yksinpelin lisäksi. Itse perusmoninpeli ei asetarjonnallaan loista, mutta kentät ovat sen sijaan monipuolisesti suunniteltuja loistavien piilopaikkojensa takia. Moninpeleistä kiehtovin on kuitenkin Hunter-moodi, jossa vaikeustaso kasvaa sen myötä, mitä useampi pelaaja kuolee. Kuulostaa oudolta, mutta kokeilemalla selviää…
Crysis 3 on loistava FPS-peli, jonka grafiikka ottaa kaiken irti tämän sukupolven laitteista. PC:llä pääsee nautiskelemaan jo seuraavankin polven graffasta, mikäli ruutia myllystä löytyy. Erikoismaininta vielä toimivasta stereoskooppisesta 3D:stä.
Crytek on näyttänyt jälleen kerran miten tehdään loistavaa viihdettä, joten jos kukkaronnyörit antavat periksi, kannattaa Crysis 3 ehdottomasti hankkia. Far Cry 3:lle se ei kuitenkaan aivan pärjää.
Kristian Eloluoto
