Dark Hours -arvostelu – ryöstäjien pahin painajainen

Dark Hours -pelin virallinen julkaisu lupasi synkkää jännitystä ja hiottua kauhuryöstöä, mutta todellisuus on kaikkea muuta. Peli näyttää paikoin komealta, mutta kompastuu kankeaan ohjattavuuteen, latteaan kauhuun ja puuduttavaan toistoon. Näistä rakennusaineista ei synny painajaista – vain keskeneräisen tuntuinen pettymys.

Pimeys, taskulamppu ja kavereiden huudot Discordissa – siinä pitäisi olla resepti hyvälle kauhupelille. Mutta ei tällä kertaa. Dark Hours saapui early access -vaiheesta viralliseen julkaisuun, ja Respawnin testiryhmä hyppäsi suoraan helvetin hämärään. Valitettavasti se helvetti ei ollut pelottava – vaan tylsä.

Heist-ketsuppi

Pelaajat ovat ryöstäjiä, joilla on tehtävä(t): on on mentävä lokaatioon, jossa joko varastetaan jokin arvokas esine, tai räjäytetään pommi tms. Pian kuitenkin alkaa puntti tutista, koska paikalla on kelmien lisäksi kalmo.

Kankea kuin Steven Seagal

Dark Hours on ensimmäisen persoonan tehtäväpohjainen moninpelattava ryöstöpeli hirviömausteella. Dark Hoursin ongelmat alkavat käyttöliittymästä ja loppuvat käytettävyyteen.

Tavaroiden hallinta on kömpelöä, liikkuminen tahmeaa ja esineiden kanssa puljaaminen tuntuu siltä kuin yrittäisi syödä keittoa haarukalla.

Pelissä on ideoita – esimerkiksi klovnivihollisen minipeli, jossa täytyy reagoida nopeasti – mutta kun sen on kokenut kymmenennen kerran, jännitys on kadonnut kuin viimeinenkin järjenhiven.

Hirviöitä on useita, ja niillä on erilaiset toimintatavat. Pelottavia niistä ei silti saa tekemälläkään, vaan ovat yleensä ärsyttävästi hyvän heistin tiellä.

Edestä kuin Marilyn Manson…

Graafisesti peli on ristiriitainen. Hirviömallit ovat kauniita ja yksityiskohtaisia, mutta niiden animaatiot näyttävät siltä kuin ne olisi tehty iltapäivällä ennen deadlinea.

Valaisu – joka pitäisi olla kauhupelin sydän – tekee tässä juuri päinvastoin: se tappaa tunnelman. Kun kaiken näkee liiankin hyvin, pimeys ei pelota, se vain näyttää keskeneräiseltä.

Kannattaako ostaa?

Ei vielä. Dark Hours tarvitsee ison kasan hienosäätöä, balanssia ja modernimpia QoL-ominaisuuksia ennen kuin se on valmis. Nyt kokemus on yhtä aikaa nätti ja ruma, jännittävä ja puuduttava – ja pahimmillaan vain turhauttava. Tästä voisi kasvaa kelvollinen selviytymiskauhu, mutta tällä hetkellä se jää heikon keskinkertaisuuden alle.