Dead Rising Deluxe Remaster herättää henkiin kuolleeksi luullun Dead Rising -pelisarjan ensimmäisen pelin. Tiukan aikarajan omaava peli pistää pelaajansa tiukille, mutta onko sen pelaaminen yhä hauskaa?
Tissivaon tuijottelusta kiinni jäämisen jälkeen on hyvä sanoa ”Hei, olen tehnyt kuvajuttuja sodastakin”. Sillä se kuittaantuu ja sellainen äijä on Dead Rising -pelin päähahmo, kuvatoimittaja Frank West.
Ensimmäinen Dead Rising -peli ilmestyi vuonna 2006 Xbox ”Red Ring of Death” 360:lle. Resident Evil -peleistä tuttu Capcom töräytti kovin Dawn of the Dead -elokuvan ”zombeja ostoskeskuksessa” tyylisen, enemmän huumoriin nojaavan zombimätön. Tiimi halusi erityisesti tuoda massiivisen määrän zombeja ruudulle. 2006 ilmestyneesssä pelissä olikin huima 800 kappaletta yhtäaikaisia zomboliinoja ruudulla. Tästä varmasti inspiroituneena on tehty mm. Days Gone -pelin hordet.
Dead Rising 3:ssa tuo maksimimäärä onkin kasvatettu jo 21 000 yhtäaikaiseen ruudulla kikkailevaan z-laahustajaan.
Dead Rising kehitettiin alunperin myös HD-telkkarit edellä ja silloin standaritöllöjen tuijottajat valittivat tekstistä jota ei pysty lukea. Ajan aallonharjalla ratsastava peli siis.
Dead Rising Deluxe Remaster pyrkii säilyttämään alkuperäisen ytimen, mutta tuoda sen graafisesti nykyaikaan, ripotellen vähän QoL-ominaisuuksia sinne tänne. Onnistunut ehostus, vai mätä kuin zombin virne? -otetaan selvää!
Ostoskeskus on helvettiä
Ostarit, nuo ihmiskunnan aivottoman toiminnan keskukset, tarjoavat kaiken, helposti ja valmiiksi suunniteltuja reittejä pitkin. Ei ole siis ihme, että aikanaan George Romero sijoitti Dawn of the Dead -maailmanlopun zombieleffansa juuri ostariin.
Dawn of the Dead kritisoi amerikkalaista kulutusyhteiskuntaa, mutta eipä sitä monikaan siinä zombien syödessä toisten kasvoja juurikaan alkanut miettiä.
Dead Rising ammentaa samasta kanavasta, iskien kuvatoimittaja Frank Westin Villametten ostoskeskukseen pahimpaan zombiaikaan tutkimaan, miksi ihmiset ovat tavallista enemmän perseestä.
Gentlemen, start your Re-Engines!
Dead Rising Deluxe Remaster on kolmannen persoonan humoristinen zombimättöseikkailu, jossa ostoskeskuksessa kuvataan asioita, yritetään pelastaa tyyppejä, suoritetaan tehtäviä ja kaikki tämä tiukan 72 tunnin aikarajan puutteissa. Pelissä kello tikittää, tehtävä aukeaa toisella puolen ostaria, ja on pelaajan ratkottava meneekö suorittamaan tehtävän nyt, vai mahdollisesti missaako koko homman.
Dead Rising Deluxe Remasterissa on useampi eri loppu. Näistä voi yhden kokea melkein heti, kun pelin intron suoritettuaan, voi säätää kellosta aikaa eteenpäin – kelailee vaan ajan aivan loppuun saakka, menee helikopteriin ja katsoo kun maailma palaa, tai jotain.
Pelissä taistellaan millä tahansa lyömäaseella. Tällä tarkoitan siis mitä tahansa mitä saa irti: pesäpallomailoja, pesäpalloja, jalkapalloja, ämpäreitä, moottorisahoja, kylttejä, jättitelkkareita, ostoskärryjä, jne. Tämän lisäksi pelistä on löydettävissä ampuma-aseita, esimerkiksi poliiseilta. Samat tavarat löytyvät aina samasta paikasta, ja ne respawnaavat niille sijoilleen, kunhan ottaa riittävästi etäisyyttä.
Dead Rising Deluxe Remasterissa pelaaja todennäköisesti kuolee ja/tai kusee jonkun tehtävän aikarajan vuoksi. Tällöin voi aloittaa pelin alusta, ja pitää pelihahmon tason ja avatut taidot, sekä aloittaa niiden avulla peli uudestaan.
Aluksi Frank West on melko kankea ja lopuksi kankea mutta liukasteella. Pelaaja oppii asioiden sijaintia, kuten eräältä katolta löytyvän katanan, ja voi yrittää suunnitella reittinsä sen mukaan.
Pelisuunnittelu on tehty uudelleen aloittamista ja alueen opiskelua ajatellen. Kiireiselle nykyihmiselle tämä voi olla ärsyttävää – tai raikasta, kuten tehtaan huussin kattoon istutettu kikkare vitsimielessä.
Frank liikkuu Deluxe Remasterissa alkuperäistä jouhevammin, väistäminen on iismipää, irrottamiseen hakataan nappeja eikä tatteja jne. Kaikenkaikkiaan peli tuntuu siltä, kuin miltä muistaa sen aikanaan tuntuneen, koska aika kultaa muistot.
Deluxe Remasteri
Tämä peli tosiaan on remaster, eikä remake, ja on hyvin uskollinen alkuperäiselle. Tekstuureita on skaalattu, hahmot ovat saaneet paremmat mallit ja valaistus on maukkaampi. Re-Enginen ominaisuuksia on käytetty hyvin ja peli näyttääkin melko hyvälle. Se ei kuitenkaan näytä niin hyvälle, kuin uusimmat Resident Evilit, vaan se näyttää niin hyvälle, kuin muistaa alkuperäisen näyttäneen. Ero on kuitenkin melko huima, eikä sitä vähiten huomaa huomattavasti parantuneissa kasvoanimaatioissa.
Äänimaisemaltaan peli muistuttaa alkuperäistä, mutta tällä kertaa kaikki repliikit ovat ääninäytelty, siksi (väitetysti) ääninäyttelijät Frankia myöten ovat vaihtuneet. Uudet toimivat, eikä vanhaa kaipaa, ellei ole ihan juuri pelannut ykköstä ennen tätä Deluxe Remasteria.
Ilman vikoja ei tämäkään laitos ole. Pop-inia esiintyy aika ajoin, ainakin ulkotiloissa. Jotkut tekstuurit saapuvat hiukan myöhässä paikalle. Sellaista pientä viilauksen tarvetta on havaittavissa.
Kannattaako ostaa?
Dead Rising Deluxe Remaster on ehdottomasti kokemisen arvoinen, jos ei ole pelannut alkuperäistä, tai jos alkuperäisen pelaamisesta on runsaasti aikaa.
Peli on sisällöltään lähes 1:1 alkuperäisen kanssa, joten vasta hetki sitten og:n pelattuaan iskee tympäisy varmasti tätä pelatessa. Huumori on osin vähän turhan japanilaista, vaikka Dead Risingia tehtiin länsiyleisölle. Joihinkin tämä iskee, toiset voivat cringailla Frankin crossdressingille.
Dead Rising Deluxe Remaster on onnistunut remasterointi.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.