Dead Space -arvostelu – Ehostettua käytävärakkautta

EA:n tytäryhtiön Viceral Gamesin (nyk. EA Redwood Shores) vuonna 2008 julkaistu Dead Space oli välitön kulttihitti päällystäen tietä sci-fi- kauhupeleille, ja on nykyään todellinen klassikko. Ei ole siis ihme, että tämäkin peli sai uudet verhoilut jalopuuratteineen Motiven toimesta. Onko kyyti yhtä seikkailua kuin ennen vai olisiko koko homma pitänyt jättää ajamatta? 

Avaruuskauhun tiennäyttäjä, Dead Space oli valtava menestys vuoden 2008 pelitarjonnassa, vaikka vuosi oli muutenkin täynnä klassikoita. Synkkä ja klaustrofobinen toimintaseikkailu sai myöhemmin kaksi jatko-osaakin. Dead Space 3 tarjosi myös moninpelin, yhteistyömuodossa. Paska se silti oli, mutta ekat kaksi olivat kultaa.

Hyvistä peleistä kannattaa tehdä uusintapainoksia, vaikkei ne aina mene ihan maaliin. Loistava esimerkki, onnistuneesta remakesta oli muutaman vuoden takainen Resident Evil 2. Dead Space on myös remake, eikä remasteroitu, joten uutta on paljon. Moottorikin on vaihdettu Frostbiteen, joten peli näyttää kyllä todella hyvältä.

Iisakin kirkko

Tarinahan on sama kuin ennenkin, pienillä nyansseilla maustettuna. Pelaaja ohjaa Isaac Clarkea, insinööriä, amatimiestä. Valtava louhinta-alus USG Ishimura on paskana, korjausta vaatien.

Isaac tiimineen astuu laivaan, nopeasti huomaten, että kaikki on lahdattu ja elävä painajainen voi alkaa. Kaiken lisäksi Iisakin naaras, Nicole on jossain aluksen uumenissa, kadoksissa. Insinöörin koulutuksella ja työkaluilla on Isaacin selvittävä niljakkaista Necromorpheista, sekä oman, murenevan mielensä kanssa lukkopainista.

Kokonaiskuva on tuttua vanhoille Dead Space konkareille, mutta Motiven tiimi on tuupannut tarinaan lisää syvyyttä ja antanut Isaacille oman äänen – kun sitä ei ensimmäisessä painoksessa vielä ollut.

Konsolikuvakulma

Seikkailu tapahtuu kolmannesta persoonasta ja on selkeästi ohjaimelle sorvailtu kokemus. Itse vetelin hiiri+näppis-kombolla, joka toimii aivan yhtä hyvin – ellei jopa paremmin kuin ohjaimella veistely.

Ahtaissa ja pimeissä käytävissä odottaa roppakaupalla erilaisia hirviöitä ja pieniä pulmia ratkottaviksi. Missään vaiheessa ei pelaaja pääse päätään raapimaan, että mihis sitten pitää mennä, vaan kartta kertoo napin painalluksella oikean tien.

Päivitä itsesi

Alkuperäinen aseiden tuunailu ja päivittely on tietenkin mukana, mutta uusia kilkkeitä päivityspuusta on lisätty. Aseilla on nyt enemmän erikoistoimintoja ja näitä päivitellään pelistä löytyvillä nodeilla.

Nyt kaikki nodepalikat hyödynnetään, eikä pelistä löydy niitä ”tyhjiä kohtia” päivityjuurakosta.

Kaikkiin herkkuihin ei heti pääse käsiksi, vaan seikkailun edetessä löytyy kalujen kytkentäkaavioita. Esimerkiksi ensimmäisen aseen, plasmaleikkurin kaavion erikoistoiminto tekee mörköihin jatkuvaa polttovahinkoa. Lisäksi aseihin on ympätty alternatiivinen toiminto kuten linja-aseen (Line Gun) laseransa. Tämä tuo jopa taktikointia tiukkoihin tilanteisiin.

Painovoimattomuusalueilla voi nykyään lennellä rakettirepulla mihin lystää, kun ennen oli kulku rajattu tiettyjen paikkojen välissä loikintaan. Tämä avaa vapauden tutkia paikkoja mihin ennen ei ole päässyt ja se myös kannattaa. Salapaikkoja on ja sieltä löytyy yleensä kaikkea kivaa kuten ammuksia, ensiapulieriöitä ja pävityskamaa.

Klassinen, ”tule myöhemmin takaisin kun olet edennyt” -teema on Dead Spacessa lukittujen laatikoiden muodossa. Vaikeimmilla tasoilla tällainen ”backtracking” on tärkeää, mutta keskitasollakin homman voi suorittaa palaamatta lähtöruudun kautta.

Pulmat ovat lähinnä hidasteita, joita ei tarvitse miettiä kahta kertaa kauempaa. Pelaaja tajuaa oikeastaan heti, mitä esteen kanssa pitää tehdä jatkaakseen. Vaikka näihin ei tarvitse korkeakoulutusta on pulmat tehty niin, että niissä on jotain järkeäkin, eikä siksi tylsistytä pelikokemusta.

Leikkaa ja liitä

Pelin ihaninta antia on hirviöiden raajojen leikkaaminen, joka on myös tarkoituskin, sillä Necromorphit kun eivät lippaallisesta suuhun ammuttuna juurikaan värähdä. Irronneen terävän raajan voi kätevästi napata kinesiahanskalla ilmaan ja ampua takaisin kaverin naamaan, kiinnittäen tämän seinään. Kaikkea muutakin, mikä vain irti lähtee voi hanskalla lennättää örmöjen päälle. Kinesiatumpulla selvitetään myös pulmia, jotka tällaista työkalua osakseen vaatii.

Isaacin staasihärvelillä voidaan hidastaa Necromorphien kulkua, jolloin tähtääminen raajoihin on helpompaa. Hiiri-näppis-yhdistelmällä en juuri hidastelua kaivannut, sillä raajoihin osuu helposti, jos alla on vähänkin räiskintäpelien tuomaa tarkkuutta mukana. Ohjaimella olisin luultavasti kuollut, oli staasista tai ei.

Kuolleen avaruuden uudet kuteet

Dead Space remake on Frostbite-moottorille kietaistu todella kaunis peli, joka hyödyntää reaaliaikaista säteenseurantaa.

Tietokoneella optimointi on tietenkin vielä hiomaton, koska se on trendikästä korjailla peliä puolen vuoden aikana julkaisupäivän jälkeen. Silti se pyörii suurimman osan ajastaan maksimigraffoilla todella hyvin, koska pelialueet ovat pääosin ahtaita käytäviä.

Testikoneen Nvidia RTX 2070 Super -näytönohjain suoriutui tehtävästä yli 50 fps:n tahtiin, mutta tuulettimet kävivät enemmän kuin täysillä. Puolisokin kysäisi heti kun pelin käynnisti, että ”onko tuossa jokin vika, kun huutaa niin saatanasti?”.

Kaikki tehosteet, niin graafisen kuin äänenkin puolelta, ovat viimeisen päälle viilattu minttiin, ja kuulokkeilla yöllä pelailu on jännää puuhaa.

Musiikit ovat leffamaiset ja sopivat aina tunnelmaan kuin tuplanakki lihikseen.

Ääninäyttelijät ovat keskitasoa, ja välillä jopa myötähäpeistä, mutta dialogin määrän suhteen ei tässä ole suurta ongelmaa. Parhaiten homman hoitaa Isaacin alkuperäinen ääninäyttelijä Gunner Wright. Siisti nimi muuten.

Onko ostamisen arvoinen?

Dead Space remake on todella hyvä, noin 12 tunnin mittainen toimintaseikkailu. Vaikka pelottava se ei onnistunut olemaan kuin alussa – joka sekin johtui omasta psyykkaamisesta, että kohta valahtaa ripalit housuun.

Olipa markkinointitiimikin keksinyt tavan pelotella pelaajia ennen julkaisua, että kehittäjäkään ei ollut uskaltanut Dead Spacea pelata. Ihan hyvä yritys, mutta ei sinne päinkään. Satunnaiset jump scaret ovat vakiokalustoa, mutta eivät silti alkaneet ärsyttää. Tunnelma on silti saatanan hyvä ja kiehtova. Pelimekaniikka on edelleen maukasta mansikkaa ja remake on onnistunut.

Uuden pelin hinnan joutuu tästäkin maksamaan, ja se on hieman liikaa kriitikon mielestä. Julmetun kaunis Dead Space on hyvä peli ja varsinkin uusille pelaajille erittäin suositeltava koitos.