Death Stranding 2: On the Beach saapuu PC:lle nätimpänä, mutta peli itsessään on täysin sama. Riittääkö vähän nätimpi kuosi tekemään pitkistä toimintavaelluksista toimivampia?
Sam Porter ähkii hiekkaisissa maisemissa. Ei siksi että kuorma olisi liian painava, vaan siksi, että hän päätti vielä kerran rakentaa reitin valtion lävitse patikoimalla ja kummajaisia väistellen. Death Stranding 2 on edelleen sitä samaa
kuin edeltäjässään: kävelyä, kanniskelua ja välillä jotain todella outoa.
Death Stranding 2: On the Beach on Hideo Kojiman ohjaama ja kehittämä Kojima Productionsin peli. Ykkösosa oli todellinen ”reppureissusimulaattori japanilaisilla mausteilla” ja tämä kakkososa onkin sitten sauvakävelysimulaattori – jos sauvat olisivat konekivääreitä.
Tämä on sama peli, jonka arvioin aiemmin – ja kaikki siinä sanottu pätee edelleen.
Kyse ei ole uudesta versiosta sisällöllisesti, vaan teknisesti uudelle alustalle päivitetystä paketista. PC-versio on toteutettu yhteistyössä Nixxesin kanssa ja tuo mukanaan nipun odotettuja parannuksia.
Yhdistä maailma – uudelleen
Pelin tarinassa Sam Porter Bridges jatkaa maailmaa yhdistävää matkaansa postapokalyptisessä todellisuudessa, jossa yksinäisyys, yhteys ja aito hideokojimalainen outous kulkevat käsi kädessä. Maailmalla menee hyvin, mutta Sam ei ole enää entisensä. Kun maailmassa kuolee, tulee iso räjähdys, siksi ruumiista on päästävä asianmukaisesti eroon – asia, johon kiinnitettiin ykkösosassa enemmän huomiota.
Yhä samaa, yhä isommin
Pelillisesti Death Stranding 2 on identtinen PS5-version kanssa. Kanniskelua, reittien optimointia, varusteiden hallintaa ja ajoittaisia toimintakohtauksia. Uudet PC-ominaisuudet eivät muuta pohjalla olevaa peliä.
PC:llä Kojiman Decima-pelimoottori näyttää yksityiskohtaiset kyntensä. Ruudunpäivitys ei ole enää lukittu ja voi nousta selvästi yli 60 kuvan sekuntinopeuteen. Lisäksi mukana on DLSS-, FSR- ja XeSS-skaalaustekniikat sekä frame generation, jotka parantavat suorituskykyä ja kuvanlaatua tehokkailla kokoonpanoilla. Peli näytti aiemmin hyvältä, nyt se voi olla myös sulava.
Ongelma tosin pelin suhteen ei ollut grafiikat, vaan ykkösosan pohdiskelevien patikkareissujen muuttaminen liian suoraviivaiseksi. Tämän PC-version myötä aukeaa myös Pleikkarilla Into the Wilder -pelitila, joka tarjoaa tuhtia vaikeustason nostoa ja antaa ilmeisesti palkinnoksi… onnistumisen kokemuksen. Vähän kuin tekisi musakeikkaa räkälöihin siis.
Ultrawide-tuki tarjoaa myös laajuutta 32:9-kuvasuhteeseen asti, mikä tekee maisemien tuijottelusta entistäkin… no, leveämpää.
Hiiri ja näppäimistö toimivat hyvin, mutta peli tuntuu edelleen selvästi ohjaimelle suunnitellulta. DualSense-tuki on mukana myös PC:llä, kaikilla mausteilla. Sony saisi kyllä lisensoida tukea myös muille PC-kehittäjille.
Parhaimmillaan PC:llä?
Visuaalisesti PC-versio on parhaimmillaan selvästi PS5:tä edellä. Se sisältää tarkemmat tekstuurit, paremman resoluution ja sulavamman liikkeen. Nämä tottakai tekevät kokemuksesta miellyttävämmän.
Mutta se sama pieni rosoisuus on edelleen olemassa. Pop-in ei ole niin ilmeistä, mutta rajansa Decimallakin.
Äänimaailma on ennallaan: vahva, tunnelmallinen ja paikoin mestarillinen. Indiefiilistelymusiikki jaksaa yhä kantaa pitkien vaellusten yli aivan kuten ennenkin – paitsi jos se repii metallikorvat pallun pireiksi.
Kannattaako ostaa?
Tehokkaan PC:n omaaville tämä on paras tapa pelata Death Stranding 2. Sulavampi ruudunpäivitys ja paremmat säätömahdollisuudet tekevät kokemuksesta miellyttävämmän. Mutta peli itsessään ei ole muuttunut, niin hyvässä kuin pahassakaan.
Pleikkariarviostani lainaten ”Jos ykkösosa oli mielestäsi liian hidastempoinen ja kaipasit äksöniä, niin tässä sitä on kyllä tuutin täydeltä – melkeinpä Metal Gear Solid -hengessä. Jos taas ykkösosan meditatiivisempi ja kouriintuntuvampi melankolia oli mieleen, ei tämä kakkonen valitettavasti tarjoa sitä samaa. Enemmän on tällä kertaa valitettavasti vähemmän.” Parempi grafiikka, sama peli.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.