Demon’s Souls PS5-remasteroinnin arvostelu – Vieläkö 11 vuotta vanhassa pelissä on munaa?

Souls-pelit ovat toisille parasta, toisille myrkkyä. Kuinka hyvin koko Souls-genren 2000-luvun lopussa aloittanut Demon’s Souls on kestänyt aikaa?

Vuonna 2009 pelaajat kahtia jakanut Demon’s Souls on nyt remasteroitu ja suomenettu näyttäväksi 9–18 tuntia (pelaajan kyvyistä riippuen) kestäväksi kokonaisuudeksi. Demon’s Souls on yksi PS5-konsolin julkaisutapauksista ja täten mediahuomiota saava peli. Mutta mistä on kyse?

Oispa sieluja

Demon’s Souls on fantasiatarina, joka kertoo siitä, miten sieluja ryöstävä paha saapuu planeetalle ja aloittaa demonisen devastaationsa. Pelaaja valitsee oman sotilaansa tai pappinsa muutamasta eri vaihtoehdoista ja aloittaa taistelun pahaa vastaan.

Heti alussa pelaaja kohtaa ylitsepääsemättömän pahan ja kuolee. Hänen sielunsa on kuitenkin vielä valmis taistelemaan, joten nuija ja kilpi kalman kouriin ja pahaa kohti!

Graafinen riemunkiljahdus

Koska Demon’s Souls on Sonyn oman studion tuote, on remasteroinnista otettu graafisesti paljon irti. Peli näyttää ällistyttävän hienolta. Vanhat linnat, maisemat, yksityiskohdat, rumat demonit ja pelaajan oma hahmo ovat niin kovin kaunista katseltavaa. Myös partikkelitehosteet ja dynaaminen vesi saavat pelaajan kuolaamaan koko ajan.

HDR-värit saavat pelistä vielä enemmän irti, joten mikäli tv:si ei tue HDR:ää, on telkkari viimeistään PS5:n myötä syytä päivittää ajan tasalle.

Äänet ovat myös vakuuttavat. 3D-maailma kuulostaa juuri niin rähmäiseltä kuin miltä se näyttää. Kaiken kaikkiaan Demon’s Souls on esimerkillinen remasterointi.

Pelattavuus on timanttia

Ja kyllä, peli on maukas myös pelituntumaltaan. Hahmo liikkuu ketterästi, lyöminen ja torjuminen on intuitiivista Assassin’s Creed Valhallan tavoin ja DualSense värisee odotetusti.

Peliä ei voi pelata vain puhtaasti räiskimällä. Peli nojaa taktiseen hakkaamiseen. On torjuttava oikeassa paikassa ja lyötävä heti perään. Muuten energiapalkki hupenee nopeasti, ja Souls-pelien tavoin – kaikki alkaa alusta. Pahimmillaan peli on vaikea ja turhauttava.

Ainoa miinus kontrolleista tulee kamerasta, joka tuntuu aina osoittavan hieman väärään suuntaan. Kun sitä kääntäää, kääntyy se joko liian nopeasti tai liian hitaasti. Noh… tähän kyllä tottuu, mutta aina se vähän vituttaa.

Freesi paketti, mutta vanha kalma tuoksuu

Demon’s Souls ei ole kaikkien pala maksalaatikkoa. Souls-pelien ystävät kuolaavat kunnes saavat orgasmin koko pelin keston ajan. He, jotka pitävät kasuaalimmasta pelaamisesta turhautuvat kuoleman jälkeiseen armottomuuteen.

Kaiken lisäksi pelistä huomaa, että kyseessä on 11 vuotta vanha peli. Pelin tyyli ja tapa on kaikilta osin hieman ajahtava.

Souls-sarjan pelinä Demon’s Souls on kuitenkin mestariteos. Plussaa tulee lokalisoinnista, joten sarjaa tuntemattomampikin pääsee tarinasta helposti kärryille.

Lauseella sanoen, Demon’s Souls on esimerkillinen remasterointi, joka uppoaa fanikuntaansa kuin sormi demonin sieraimeen.