id Softwaren DOOM on ansaitusti myyttinen pelisarja. 1993 julkaistu alkuperäinen teos käytännössä loi FPS-genren ja toimii yhä uusien räiskintöjen inspiraationa.
Totuuden nimissä minun on pakko aloittaa tämä arvostelu paljastamalla että DOOM oli mielestäni viime vuoden paras peli. Tulen ensin kertomaan pelin kehityksestä hieman, keskittyen loppupuolella uudenkarheaan Switch-versioon enemmän.
Uuden DOOMin tie täydellisyyteen ei ollut helppo. Vuonna 2007 perustajajäsen sekä silloin vielä pääkehittäjän roolissa ollut John Carmack ilmaisi DOOM 4:n olevan työn alla, ja peli julkistettiin 2008. Peliä rakennettiin id Tech 5 -moottorin avulla, ja kaikki näytti vielä lupaavalta. Vuotta myöhemmin id ilmoitti uuden DOOMin olevan täydessä tuotannossa. Teos oli kuulemma jotain muuta kuin reboot.
2009 lopulla ZeniMax Media (Bethesdan emoyhtiö) osti id Softwaren ja otti julkaisuvastuun harteilleen. Yrityskauppa mahdollisti kahden tiimin samanaikaisen pyörittämisen id:n sisällä ja tulevaisuus näytti hyvältä.
2012 tiimi päätti kuitenkin tehdä DOOM 4:stä reboot-henkisen. 2013 tärkeä hahmo Carmack erosi ja siirtyi työstämään Oculus-projekteja. Yleisö sekä kriitikot alkoivat olla hieman huolissaan id:n ja sen projektien tulevaisuudesta.
”inspiraationa toimivat mm. He-Man ja hevimetalli”
Vuonna 2013 Kotaku laittoi ulos jutun, joka väitti DOOM 4:n piehtaroivan kehityshelvetissä. Artikkeli kertoi johtoportaan mokailuista ja kuvaili itse peliä tylsäksi sotkuksi. Pelissä oli kuulemma paljon skriptausta ja jopa Call of Duty -henkistä elokuvamaisuutta. Artikkeli väitti koko projektin alkaneen uudelleen lähtöruudusta vuonna 2011.
Sekoilun jälkeen tiimi kuitenkin löysi tiensä. Taloon tuotiin uutta verta: Tiago Sousa, finanssiongelmien kanssa painivan Crytekin grafiikkainsinöörinero tuli työstämään uudenkarheaa id Tech 6 -moottoria. Pacific Rim -elokuvan mechat suunnitellut Hugo Martin värvättiin art directorin paikalle.
Mönkään mennyt DOOM 4 olisi sijoittunut maapallolle, näyttäen helvetin voimien tuhoisan voiman. Uusi iteraatio tulisi id:n Marty Strattonin mukaan hylkäämään tämän idean. Myös ryppyotsaisen vakava, elokuvamainen tunnelma saisi väistyä. Martin on kertonut, että inspiraationa toimivat mm. He-Man ja hevimetalli. Stratton kuvaili peliä sanoilla ”very juvenile”. Pelaajien optimismi alkoi hissukseen uudestaan lisääntyä.
Mutta miltei kukaan ei osannut odottaa mitä tuleman piti. DOOM pamahti kauppojen hyllyille toukokuussa 2016, ja välittömästi pelin ympärillä alkoi uskomaton kuhina. Pelaajat kuiskívat silmät loistaen toisilleen, että legendaarinen DOOM on palannut parempana kuin koskaan.
Uusi DOOM on koomisen väkivaltainen, hektinen pyörremyrsky. Se tiedostaa olevansa hölmö ja suoraviivainen, ja nojaa todella tehokkaasti itsetietoisuuteensa. Se on täynnä kuivaa, mustaa huumoria. Gore on vedetty niin yli että se on iljettävän sijasta pelkästään humoristista.
Liikkuvuus on pelin tärkein seikka. Demoneja lahtaava myyttinen ”DOOM guy” liikkuu nopeammin kuin normaali shooter-sankari sprinttaillessaan. Tuplahyppy-päivityksen jälkeen pelaaja alkaa poukkoilla todella railakkaasti ympäri kenttiä.
Moderneissa räiskinnöissä on kaksi seikkaa, jotka hidastavat tempoa huomattavasti: aseiden lataus ja uudelleen automaattisesti latautuvat energiat. DOOM ottaa nämä molemmat pois. Aseita ei tarvitse ladata (paitsi kaksipiippuista Super Shotgunia tietty) ja jos tarvitset helaa niin sitten käyt hakemassa.
”Hektisyyttä tasapainottavat juuri oikein sijoitetut pienet hengähdystauot”
Yhdistettynä vihollisten todella ripeään ja laajaan liikkumiseen tämä takaa sen, että paikallaan pysyminen on kuolemaksi. DOOM ripottelee upeasti vanhankoulun ”kill room” -sekvenssejä pitkin veristä reissuaan.
Rytmitys on kuitenkin onneksi kunnossa. Hektisyyttä tasapainottavat juuri oikein sijoitetut pienet hengähdystauot, joitten aikana voi etsiä piilotettuja ammusvarastoja ja muita salareita.
Australialaisen Mick Gordonin soundtrack on fantastinen. Se myötäilee alkuperäisiä DOOM-sävellyksiä tuoden niihin modernia industrial rockin vibaa. Helvettiin sijoittuvissa kentissä on vielä enemmän hevikitaroita, kun Marsissa olevissa UAC:n laitoksissa on teollisempi ja syntikkavoittoisempi tunnelma. Gordonin työstämä soundtrack on mielestäni yksi onnistuneimpia musiikin ja pelin parituksia koskaan.
Sillä välin kun DOOMin yksinpelikampanja sai kiitosta, Nintendo julkaisi uusimman konsolinsa Switchin. Kannettavuus ja Tegra-prosessorin tuoma kohtuullinen vääntö saivat uudet ja tulevat Switch-omistajat mietiskelemään että miten isoja pelejä alustalle päätyisi.
Syyskuussa 2017 Nintendo ilmoittikin yllättäen Bethesdan julkaisevan DOOMin (sekä uuden Wolfensteinin) Switchille.
Ensiksi hyvät uutiset: Panic Button-lafkan porttaama DOOMin Switch-versio on sisällöltään täysin identtinen ”isoveljiensä” kanssa. Kenttiä ei ole typistetty, eikä pelistä ole leikattu mitään pois.
Switchin alhaisemmat tehot ovat kuitenkin vaatineet aikamoisia kompromisseja. Peli rullaa 30 kuvaa sekunnissa, kun muilla alustoilla ruudunpäivitys on tuplat liukkaampaa. Tekstuurit ovat selkeästi puuroisemmat, sekä valaistusta ja efektejä on leikattu liberaalisti pois.
30 freimin vauhtiin tottuu, mutta se saa pelin tuntumaan hitaammalta. Asiaa ei auta hetkittäiset dipit 20 fps paikkeille. Huono frame pacing myös pilkistää välillä, tehden pelistä tahmean oloisen. Toivottavasti id ja Panic Button saavat nämä tahmat päivitysten myötä minimoitua, koska tämä moderni klassikko ansaitsee sen.
Switch-versio on myös bugisempi kuin ”täysikasvuiset” iteraatiot. Jouduin noin neljä viisi kertaa lataamaan checkpointin uudestaan kun peli ei edennyt viimeisen vihollisen kuoltua. Jäin usean kerran kielekkeen reunaan jumiin sekunniksi. Kohtasin myös audio-ongelmia, äänten kadotessa välillä kokonaan vaatien rebootin. Mitään tälläistä en ole kohdannut PC-puolella.
Tilarajoitusten takia DOOMin moninpeli on erillinen lataus, joten käyttäjä voi valita haluaako ladata sen vai ei. Oma fiilikseni alihankkijan kehittämästä moninpelistä on kädenlämpöinen: keskinkertaista arena shooteria, joka ei jaksanut minua innostaa lainkaan.
Teknisistä kompromisseista huolimatta DOOM on Switchillä kuitenkin DOOM. Demoneiden railakas teurastaminen vetää mukaansa ja kuulokkeiden kera peli toimii mobiilina mainiosti. Tämä ei ole definitiivinen ja paras versio tästä modernista klassikosta, mutta silti yksi parhaista FPS-peleistä ikinä ja erittäin helppo suositus Switch-omistajan kokoelmiin.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.