Door Kickers 2: Task Force North -arvostelu – taktisesti jalka edellä veribalettiin

Door Kickers 2: Task Force North osoittaa, että vaikka joskus on vaan mukava potkaista ovi sisään ja antaa lyijyn puhua, useimmiten lyijy pitää ensimmäisen puheenvuoron ennen ensimmäistäkään potkua. Door Kickers 2: Task Force North pistää lisää potkittavia ovia pelaajaan taktisten aivojen tielle. Tällä kertaa maisemat ovat hyvinkin ruskeat, hiekkaiset ja selkeästi lähi-idän inspiroimat.

Door Kickers 2 on taktisesta Door Kickers ja sen 2D-toimintaräiskintä spin-off -pelistä Door Kickers: Action Squad tutun Killhouse Gamesin uutukainen pään kaljuunnuttaja (koska päätään raapii verille taktiikkaa pohtiessa). Suurin osa pelin ajasta menee taktiseen suunnitteluun.

Parhaimmillaan hyvin koreografioitu taktinen hyökkäys tuottaa parin sekunnin hekumallisen verikekkerin – ja tämä, jos mikä on palkitsevan koukuttavaa.

Taktista toimintaa ilman käsien pitelyä

Pelin tarinassa ensimmäisen pelin poliisiasetelma on hylätty ja siirrytty keskelle hiekkaa ja mutaa kuumemman ilmaston maahan, kuvitteelliseen Nowherakin kaupunkiin. Pelaaja johtaa taktista joukkuetta tulenaroissa tehtävissä, jossa yksi väärä liike saattaa maksaa omien sotilaiden tai panttivankien henget.

100:1 – sata minuuttia suunnittelua, yksi minuutti toimintaa

Door Kickers 2 on peli, jossa liikkeesi pitää miettiä kolme, tai oikeastaan kolmekymmentä siirtoa eteenpäin. Jokainen ovi on potentiaalinen ansa, jokainen kulma voi piilottaa yllätyksiä. Jokainen nähty vihollinen on vain jäävuoren huippu terroristilaumasta.

Tehtävän alussa pelaaja saa käyttöönsä tietyn määrän sotilaita. Näitä voi vaihdella omaan taktiikkaan sopivammaksi esimerkiksi lähitaistelijoista ja tulituesta muodostaen.

Joissain kentissä on kiikaritähtäin kartalla. Tämä esittää kaukana lokaatiosta olevaa tarkka-ampujaa. Tätä tähtäintä voi siirtää ja siten hoidella taktisesti snaipaten Charlien pois suklaatehtaasta.

Pointti koko pelissä on se, että pelaajan edessä on kartta, kourallinen sotilaita, tuntematon määrä vihollisia, tuntematon määrä panttivankeja jne. Kartan pohjalta pelaaja suunnittelee jokaiselle sotilaalle reitit hiirellä maalaten.

Reittiin kuuluu pysähdyksiä, oven avaamisia, kääntymistä tiettyihin suuntiin tai kulkemista yhteen kulmaan tähdäten jne. Lisäksi sotilaiden toimintaa voi synkronoida neljällä eri synkronointi käskyllä. Taktiikka menee tätäkin syvemmäksi.

Sitten kun tehtävän käynnistää, sotilaat seuraavat taktista suunnitelmaa ja joko ampuvat tai eivät ammu vihllossia sen mukaan, miten reittietapin on asettanut. Luultavasti ensimmäisellä 10 kerralla kaikki omat sotilaat kuolevat, ja sitten on suunniteltava tehtävä uudestaan. Tästä näet videon yläpuolelta.

Jokaisella kerralla viholliset ovat hieman eri paikassa. Taktiikan on siis oltava kokeilukertojen välissä yleispätevä – ota huomioon vessassa rynnäkkökiväärin kanssa kököttävä vihollinen, jne. Sisäänpääsyä lokaatioon on useita ja porukkansa voi hajauttaa.

Potkittavat ovet aiheuttavat meteliä, kuten rikottavat ikkunatkin ja tämä saattaa kiinnittää vihollisten huomion. Tästä kaikesta voisi kertoa paljonkin, tiivistäen huomioon otettavia elementtejä kentissä on kymmeniä, ellei satoja.

Asevalikoima on monipuolinen, ja jokaisella operaattorilla on oma erikoistumisensa – rynnäkköaseet, tarkkuuskiväärit, C4-räjähteet ja flashbangit ovat kaikki käytössäsi. Peli ei kuitenkaan helli pelaajaa – väärin ajoitettu yllätysvierailu tarkoittaa, että solttusi jättää äkisti eropaperinsa verellä allekirjoitettuna ja tehtävä menee reisille. Tallentaa ei voi kesken kaiken, joten jokainen päätös painaa.

Hurmeinen lautapeli

Graafisesti Door Kickers 2 ei ole maailman nätein, mutta sillä on oma selkeä tyylinsä.

Peli käyttää ylhäältä kuvattua näkymää, mikä tekee siitä lähes lautapelimäisen kokemuksen. Kameraa voi hieman kallistaa, mutta vain hieman.

Hahmot ja ympäristö ovat 3D-mallinnettuja ja ajavat asiansa – pääpaino on taktisella toiminnalla, eikä maisemien ihailulla.

Äänimaailma on kohdillaan. Aseiden äänet ovat jykeviä, ja huoneen oven takaa kuuluvat vihollisten keskustelut tuovat mukavasti jännitystä tilanteisiin. Äänien kuuntelu on tärkeää, sillä pelaaja näkee vain niiden alueiden sisällöt, joihin sotilaat näkevät.

Käyttöliittymä on yksinkertainen mutta tehokas, ja komentojen antaminen onnistuu vaivattomasti. Peli pyörii moitteetta myös vanhemmilla koneilla, mikä on aina plussaa.

Taktisen suunnittelun visuaali voi tosin mennä sellaiseksi nuudelikupiksi kun reittejä alkaa neljällä tai enemmällä sotilaalla olla pitkin poikin. Visuaalit eivät itsessään tässä vaiheessa riitä selventämään kuka tekee mitäkin, vaan on myös muistettava mitä on raaputellut. Tästä vähän miinusta, mutta en äkkisiltään keksi miten asian tekisi paremmin. Ehkäpä reittien eri väritys olisi toimiva ratkaisu?

Kannattaako ostaa?

Door Kickers 2: Task Force North on peli niille, jotka haluavat haastetta ja taktista suunnittelua ilman pelaajan hikisestä kädestä pitelyä. Sen oppimiskynnys on jyrkkä, mutta kun taktiikat alkavat luonnistua, kokemus on äärimmäisen palkitseva. Pitää vaan malttaa iskeä päätään seinään kerta toisensa jälkeen, niin pääsee nauttimaan ihanasta päänsärystä.

Ne kenelle taktisuus ja taktiikan onnistuminen palkitsevaa saavat Door Kickers 2:sta kunnon dopamiinsyöksyt. Reaaliaikaista toimintaa kaipaavat tulevat pettymään, vaikka peliä voi tavallaan pelata kuin männävuosien Cannon Fodderia.

Door Kickers 2 on haastava kuin migreenistä kärsivät kumppani, mutta kunhan pelaa korttinsa oikein, voi kokemus olla lopulta todella tyydyttävä.