Dustborn-arvostelu – Kuppi kuumaa indieseikkailua

Dustborn on indieseikkailu jossa on sydäntä ja yritystä. Tarina dystooppisessa maailmassa keikkailevasta erilaisten bändistä jakaa varmasti väkeä.

Mitä jos erilaisuus olisi lailla kielletty? Kaukana ei olla nytkään, mutta sellaisesta hassunhauskasta maailmasta Red Thread Gamesin Life is Strange -tyylinen supervoimaisen erilaisten bändin road trip-seikkailupeli kertoo.

Jos Telltale- ja Life is Strange -pelit kutkuttaa, saattaa tämäkin herättää jotain… mutta mitä?

Anomalit

Pelin tarinassa Pax, äänivoimat omaava laulaja yhdessä bändinsä kanssa roadtrippaa kohti parempaa huomista maailman tehdessä kaikkensa hävittääkseen supervoimaiset anomalit maailmasta.

Vähä kaikkee

Dustborn on kolmannen persoonan seikkailu-rytmi-taistelupeli. Siinä höpötellään ihan helvetin paljon tyyppien kanssa, tehdään tai ollaan tekemättä valintoja ja se vaikuttaa tarinan kulkuun. Lisäksi välillä soitellaan rytmipelin hengessä biisejä ja taistellaan köpöisissä reaaliaikaisessa taisteluissa.

Tämä on ensisijaisesti interaktiivinen tarina, johon on heitetty Pirkka-viikonloppukarkkipussillinen eri tusinamekanismeja rytmittämään meininkiä. Onneksi tarina on sentään kohtalaisen kiinnostava ja päähahmot sympaattisia.

Bordelandsihkö

Grafiikka muistuttaa Borderlandsin piirrosjälkimäisestä 3D-touhusta inspiroituneelta. Täysilläkin asetuksilla tekstuureista on lähietäisyydeltä nähtävissä pikseleitä.

Hahmodesign on mielenkiintoinen, ääninäyttely toimivaa ja musiikit sopivat tarinaan ja miljööseen erittäin hyvin.

Visuaalinen tarinankerronta lainailee nykyelokuvien kerronnasta isojen otsikoidensa kanssa, sekä sarjakuvien maailmasta sarjakuvin esitettävistä tapahtumakertauksista. Peli tavallaan rakentaa sarjakuvaa pelaajan valinnoista. Jälleen yksi elementti lisää tässä Pirkka-pussissa.

Kannattaako ostaa?

Dustborn on kuppi kuumaa indieteetä. Se tarjoaa aivoja ja sydäntä kevyesti hellivää seikkailua, mutta tämä joka maun teepussi on sekä vähän liian vähän, että liian kauan haudutettu. Se kalastelee samoilla vesillä Telltale-pelien ja Life is Strange -pelien kanssa. Vaikka se on sympaattinen tarinassaan ja hahmoissaan on se vähän turhankin yritteliäs asetellessaan edeltäjiensä saappaita jalkaan yrittäen miellyttää kaikkia.