Elden Ring: Shadow of the Erdtree -arvostelu – Varjojen valtakunta

Elden Ring tupsahti FromSoftwarelta pari vuotta sitten ja keräsi kiitettävät pokaalit takanreunustalleen. Vuoden peliltä tietenkin voi odottaa jatko-osaa, tai ainakin jonkinlaista lisää pelattavaa ja nyt kansa sai mitä halusi. Elden Ring: Shadow of the Erdtree jatkaa siitä mihin peli jäi ja kivaa on tiedossa.

”I get knocked down, but i get up again, you never gonna keep me down” -lauloi Chumbawamba vuosia sitten hittikipaleessaan, paljon ennen soulslike-pelejä, mutta rallatus sopii Dark Souls -pelien tuomiin riemunhetkiin. Viimeisin FromSoftwaren kurmootus oli parin vuoden takainen Elden Ring ja nyt se on saanut lisää pelattavaa lisäosan muodossa.

Miquella, ystävällinen

Elden Ring: Shadow of the Erdtree jatkaa suoraan mihin Elden Ringissä jäätiin. Sankari ottaa välimaastosta vapaata ja suuntaa kohti varjojen valtakuntaa. Radahnin ja Mohgwynin kaatumisen jälkeen sankari lipaisee Mohgwynin dynastian kappelissa munasta roikkuvaa käpälää ja matka voi alkaa. Ihan normi hommia.

Varjomaassa seurataan Miquellaa, Malenian veljeä, josta käytetään leppoisasti nimeä, Miquella The Kind. Miquella haluaa pelastaa Land of shadowsin, koska Haligtree-puun istutus ei mennyt niin kuin Strömsössä. Koko prosessi saattaa pistää koko maailman palasiksi ja käsissä on nyt iso nyrkillinen pulmaa.

Lisärin juoni on yhtä helposti soudettava kuin emopelinsä ja tämä lause on sarkasmia. Monimutkainen dialogi ei auta asioiden avaamisessa, mutta se lisää vain mystiikkaa pelin päälle. Ja kyllä se juoni siitä sivuun äkkiä valahtaa kun koko ilta tulee ja kovaa. Pää ylös!

Säkillinen uutta vaikeaa

Shadow of the Erdtree on täysimittainen laajennus, joka tuo kokonaan uuden kartan. Lisärissä on 70 uutta asetta, 10 uutta kilpeä, 39 uutta talismaania, 14 uutta loitsua, 28 uutta inkantaatiota, 20 uutta spirit ashesia, 25 uutta ”ashes of war” -modia, 30 uutta haarniskasarjaa sekä uusia kulutustavaroita, sekä käsitöissä vaadittavia esineitä.

Lisäosassa suurta osaa esittää uudet scadutree fragmentit, sekä -siunaukset, joilla pelaaja saa enemmän kestävyyttä ja hauberia. Näitä fragementteja voi käyttää vain ja ainoastaan lisäosan maailmassa, eivätkä ne siis toimi emopelin alueilla.

Uusia vihulaisia on noin 23 kipaletta, toinen toistaan vittumaisimpia. Tukkaan tulee jo ensimetreillä, eikä lisäosaan kyllä käsiksi pääsekään ennen kuin emopelissä on saatu kaadettua Radahn, sekä Mohgwyn. Nämä saa kyllä nitistettyä varsin nopeastikin, mutta suositus lisäosaan siirtymiseen olisi saada levelöityä hahmo ainakin 150-tasoon asti. Kriitikko painui takki auki varjomaahan yli 200-levun hahmolla. Sattui pahasti auraan.

Pakollisia pomovastuksia on pelissä viisi ja saman verran vaihtoehtoisia bosseja. Pomot lyövät kovaa ja paljon, joten uusien liikkeiden opettelussa menee taas hetki aikaa.

Käyttöesineiden hyödyntäminen saa myös uuden elämän, sillä niitä kannattaa ihan aikuisten oikeasti käyttää. Suurisuiset mölöttäjät tietenkin vaativat, että jokaisen pitäisi pelata peli lävitse käyttämättä mitään apuvälineitä, samalla istuen kusiaispesässä kirves niskassa. Tämä kriitikko käyttää kuitenkin aivan kaikkea apuvälinettä, mitä peli vain tarjoaa. Ne ovat osa pelin mekaniikkaa, veljet hei.

Niin, onhan se vittumaisen vaikea. Vai onko? Viholliset tietenkin lyövät paljon kovempaa, mutta rytmitys on myös vaihtunut. Se mikä oli selkärangassa on valahtanut perskannikoiden tasolle, jossa on litra hikeä, mutta vaikea? Kyllä ja ei.

Pomot on laitettu hyökkäämään paljon entistä enemmän, nopeammin ja monipuolisemmin, mutta mitään sen uudempaa ei paljoa löydy. Opettele liikeradat, käytä käyttöesineitä ja tee kotikäyntejä Rennalan luona laittaaksesi kokemuspisteesi uudelleen kun otit sen 60 kerran säilää peräreijoon ekalta pikkulinnulta. Kyllä se siitä. Pidä taukoja. Juo vettä. Halaa lastasi ja mene takaisin kuolemaan, tahrittu!

Upeaa estetiikkaa

Niin kuin jo emopelin upeata miljöötä sai ihastella, on lisäosakin kaunista koettavaa. Uudet alueet tuntuvat todella mielenkiintoisilta ja sisältävät taas roppakaupalla kiinnostavia kohteita. Aina löytyy jokin pilke, mihin on pakko päästä könyämään, mutta emopelin valtavien alueiden sijaan lisärissä on paikat ahtaammalla.

Mistään putkijuoksusta ei missään tapauksessa ole kuitenkaan kyse vaan tilanteisiin on jälleen olemassa useampi eri tulokulma. Huomasimpa käyttäväni ensimmäistä kertaa kaukoputkea, mittaillakseni kauempaa mahdollisia vaaroja.

Vihollisten ja varsinkin pomovastusten animaatiot ovat jälleen järisyttävän upeita, eikä tehosteita ole säästelty. Ensimmäisessä pomotaistelussa jo huomaa, että onpas taas perkele upeeta! FromSoftware uskaltaa käyttää munaa ja hyvä niin!

Se sama tunne kuin aiemmissakin souls-peleissä ollut ”täällä on liian hiljaista” on tässäkin läsnä ja koko ajan. Juuri kuin vähiten osaat odottaa suhahtaa takaraivoon kerrostalon kokoinen tulipallo, jostain kilometrien päästä tai nurkan takaa loikkaa kivipatsas staga pystyssä. Ei ihme, että souls-pelejä on kauhupeleiksikin tituleerattu.

Kannattaako ostaa?

Elden Ring -faneille lisäosa on pakko-ostos, mutta heittämällä siihen ei ole mitään asiaa. Siksi korkea hintalappu on uusille souls-sarjaan tutustuville kynnys, jota ei madalla fakta pelata emopeli ensin läpi.

Pitää olla aika vannoutunut, että jaksaa hinkata kymmeniä tunteja emopelin parissa, jotta pääsee pelamaan kymmeniä tunteja lisäosan parissa, jossa viholliset puhkaisevat kuplasi hyvin nopeasti.

Valtavasti uutta pelattavaa, mutta mitään mullistavaa peli ei tuo lisää. On se silti vankka, sekä rankka lisäosa jo ennestään loistavalle pelille. Stay frosty!