Viime vuonna suuremman remontin läpikäynyt FIFA palaa kentille päivitetyn pelimoottorin siivittämänä. Vaikkei uudistukset iske naamaan kuin nyrkki, osuvat ne tyylikkäästi pelin aikaisempiin kipukohtiin.
Animaatioiden uusittu skaala on laaja ja pallon liikuttelu sekä vastustustajan onnistunut haastaminen avaavat ovia luovampaan pelinrakenteluun. Pelaajien ominaisuudet pääsevät paremmin valoon – niin hyvässä kuin pahassa. Jos muutaman vuoden takaiset FIFA:t kärsivät yksitoikkoisesta ”kuka juoksee nopeinten” -futiksesta, aletaan pikkuhiljaa elämään maailmassa, jossa vaihtoehdot ja luovat pelit kannattavat kentällä – ja tämä jos joku on lajin suola.
Pieniä pelin sujuvuutta parantavia uudistuksia löytyy valikoista. Taktiikoita valittaessa pystyy lukitsemaan kolme vaihtoa valmiiksi, jotka voi sitten toteuttaa ilman pausetusta pelikatkolla. Varsinkin nettipeleissä mukava lisä ja alun testailun perusteella myös käyttäjät tämän omaksunut ja ärsyttäviä pausetuksia tulee suhteessa vähemmän.
Uramuodon valikot kokivat myös hyvän faceliftin, pelaajien ostaminen ja myyminen ovat nyt mukavasti yhden selkeän hubin alla. Vaihtomarkkinat saivat lisäksi välivideon, jossa valmentaja, agentti ja pelaaja käyvät keskustelun pelaajan sopimuksesta. Ultimate Team sai muutaman sisällöllisen päivityksen, kuten viikko ja päivätehtävät, muuten peruspalikat pysyivät samana. FUT:iin lisättiin myös 40 kaikkien aikojen futisikonia FUT Icons kortteina – yksi näistä ikoneista on Kuningas Litmanen. Vaikkei Veikkausliigaa vieläkään saatu mukaan, on Litti taas aika kovalla listalla myös virtuaalimaailmassa! Harmi ettei manuaaliohjauksen pakotusta ole vieläkään saatu Ultimate Teamiin, vaan matseja on pakko pelata Arcade-asetuksilla.
Yksinpelitarina sai myös jatkoa, tällä kertaa päähenkilö Hunter on Euroopan suurseurojen kiikarissa. Vaikka draama on joskus jopa koomista ja hahmot erittäin ympäripyöreitä, on The Journey pelimuotona ihan mukaansatempaava. Pelin vetovoimasta kertoo myös se, että maailman luokan starat kuten Ronaldo, Thierry Henry ja Antoine Griezmann ovat näytelleet äänensä itse. Hunterin swägää vois myös nyt kustomoida – tärkeitä juttuja tällaiset jalkapallostaroille.
Pelin ulkoasu ei ole muuttunut dramaattisesti. Tämän vuoden tavoite oli tavoitella stadionin tunnelmaa. Yleisö on ehkä hieman aktiivisemmin mukana ja tuulettamaan voi juosta ladien syleilyyn. Kentän päällä voi lentää roskia tai alkufiilistelyjen paperisilppua. Äänimaailma on todella kohdallaan ja lempijoukkueen kannatuslauluja alkaa hyräillä päässään muutaman matsin jälkeen.
FIFA 18 on kokonaisuudessaan vakuuttava suoritus, ilman suurempaa moitittavaa ilman suurempia toistuvia bugeja mitkä olisivat pelaillessa tullut vastaan. Uudistukset eivät mullista maailmaa, mutta pelaajia oli selkeästi kuunneltu.
Sitten, FIFA 18 vai PES? Kovat kehut muutaman vuoden putkeen saanut PES jää jalkoihin yhdessä ja ehkä tärkeimmässä elementissä – pelaajissa. FIFA 17 myi nimittäin avausviikolla yli miljoona kappaletta, missä PES sai tehdä parhaansa, että saisi 50 000 kappaleen myyntirajan rikki. FIFA:ssa pelimuodosta ja ohjainasetuksista riippumatta vastustajan löytää todella nopeasti. EA:n lisenssien vaikutus tähän on massiviinen siitä ei pääse mihinkään. Vaikka Konami on selkeästi koittanut markkinoida tuotettaan aggressiivisemmin viime vuosina, on vaikea kilpailla pelin kanssa, joka läpi vuoden tuottaa materiaalia Messin ja Rontun naamalla, jolla on lisenssi jokaiseen suuren liigaan, jonka seurat ja pelaajat nostavat peliin liittyvää materiaalia tasaiseen tahtiin – kilpailu ei ole millään tasolla edes tasainen, FIFA on ja pysyy kuninkaana vielä pitkään.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.