Fights in Tight Spaces -arvostelu – Tyylikästä korttitappelua

Jos Jason Stathamin potkuleffat kuten Transporter -trilogia ja korttipelit kuten UNO kiehtovat suuresti, voipi Fights in Tight Spaces olla juuri sinun juttusi.

Fights in Tight Spaces on brittiläisen Ground Shatterin kehittämä ja Mode 7:n julkaisema early accesissa oleva pakanrakentelu, roguelike, ahtaiden tilojen ruutupohjainen strategiatappelupuzzlepannukakkulisähillokekalapuikotjaperunamuusitapaus. Siis paljon vaikutteita eri lähteistä, jotka kiehtovalla tavalla nivoutuvat sopivan haastavaksi ahtaiden tilojen, ajattelevan ihmisen tappelupeliksi.

Homman nimi

Olet agentti. Tapahtuu juttuja. Sinä potkit ja lyöt ahtaissa tiloissa. Pysy hengissä ja käytä päätäsi. Käytä myös vihollisen päätä seinään.

Ässä hihassa

Fights in Tight Spaces -pelissä valitaan aluksi yksi neljästä eri pakasta, joiden korttikokoelma vastaa kuvattua hahmoa, esimerkiksi lähitaistelijasta vastaiskuin toimivaan agenttiin, jne.

Kortteja saa kenttien välissä yhden lisää, ja kortissa olevia tietoja on mahdollista päivittää, jos päätyy kuntosalille valitsemallaan polulla. Joskus kenttien jälkeen on polkuja, joskus vain yksi suunta. Jokainen kenttä tapahtuu ahtaassa tilassa, esim kujalla tai baarissa.

Hahmot liikkuvat ruutupohjaisesti ja pelaaja liikkuu vain, jos hänen korteissa niin sanotaan. Liikkumisen lisäksi voi hyökätä, torjua, vastahyökätä, jne.

Agentilla on vain tietty määrä energiaa per vuoro käytettävissä, ja pelaajalla kädessä vain pieni valikoima kortteja kerralla, joista muodostaa taktiikkansa.

”Silloin kun peli sujuu, on Fights in Tight Spaces hauskaa pelattavaa”

Rajatut korttimäärät, ahtaat tilat ja muuttuvat tilanteet onnistuvat luomaan kiehtovan yhdistelmän, joka tuntuu siltä, kuin olisi potkuleffojen agenttisankari.

Tilanteet on arvioitava kokonaisvaltaisesti ja käyttäen keinoja, joita sillä hetkellä on käytettävissä. ”Potkaistako vihollista nyt, vai väistääkö ja aiheuttaa vihollisen liikkuminen toisen vihollisen tulilinjalle” ovat esimerkki päätöksistä, joita pelissä on tehtävä.

Agentin kunto tippuu vihollisten lyödessä ja kentän ollessa ohi, sitä ei saa takaisin. Pelin alussa saatavat kuntopisteet ovat ne, millä on jaksettava kaikkien kenttien loppuun asti. Vain harva asia muuttaa tätä, joten niiden varaan ei voi laskea. Kun kuolo tulee, on peli aloitettava alusta lähtien.

Silloin kun peli sujuu, on Fights in Tight Spaces hauskaa pelattavaa. Valitettavasti pelissä voi myös nähdä miten huonoilla kuntopisteillä aloitettu tehtävä tulee päättämään tämän kierroksen ennen aikojaan.

Pelin kehittäjät ovat luvanneet roadmapissaan tuoda lisää balanssointia peliin ja tätä Fights in Tight Spaces kovasti kaipaakin.

Varjoteatteria

Fights in Tight Spaces iskee sopivasti nakuttavaa ja agenttitunnelmaa luovaa konemusiikkia tyylikkäiden potku- ja lyöntiäänien täyttäesssä ilmaa. Kaiken kaikkiaan äänet ovat sopivia, mutta jotenkin hillittyjä. Olisin toivonut kunnon rusahduksia, esimerkiksi vihollisen pään silittäessä kovaa vauhtia baaritiskiä.

Graafisesti pelkistetty vaalean, mustana, punaisen (ja tarpeen vaatien parin muun värin) kontrastinen siluettigrafiikka toimii ja pitää homman selkeänä. Maassa ruuduissa on riittävästi infoa sen suhteen, kuka missäkin on ja mihin iskut ovat menossa.

Pelkistetty tyyli toimii ja on tarpeenkin, sillä kortit itsessään sisältävät melkoisen määrän huomioon otettavaa tietoa. Onneksi pelissä ei ole juoksevaa aikaa.

Ja taas yksi roguelike

Roguelikeja alkaa olla kuin sieniä sateella. Tyyliltänsä Fights in Tight Spaces on silti sopiva tuulahdus kovin tunkkaiseen arkkuun erikoisen genresekoituksensa puolesta.

Jos termi ei ole tuttu, niin tässä tarkoitetaan Roguelikellä sellaista, jossa pelin päättyessä ei ole checkpointeja eikä elämiä, joiden avulla jatkaa. Joskus kierrokselta jää jotain mukaan, josta on sitten hyötyä uutta kierrosta aloittaessa. Yleensä aloitetaan täysin nollista.

Tämä osuus Fights in Tight Spacesissa vähän hiertää allekirjoittanutta. Fight in Tight Spaces käy tasojen välillä progressiivisesti vaikeammaksi ja joskus yksi vituralleen mennyt taisto, vaikuttaa loppujen sujuvuuteen. Tasojen välissä agentti ei energiaa saa, ellei ole sattunut saamaan sopivaa korttia tahi päädy kenttävalinnassa sairaalaan sisältävälle polulle. Korttiostot ja korttikehitys myös nollaantuvat kierroksen tullessa ennen aikaiseen päätökseen.

Matkaa vielä on ja väsyttää

Fights in Tight Spaces on tyylikäs ajattelevan henkilön tappelupeli, jossa riittä imua ainakin alkuinnostuksen verran. Sitten se ajan henkeen kuin nyrkki aanukseen sopiva roguelikemäisyys nostaa taas päätään. Tälläinen pelityyli sopinee niille, jotka jaksavat jauhaa kerta toisensa jälkeen samanlaista paskaa. Itse en jaksa, joten Fight in Tight Spaces jää minulle vain silloin tällöin avautuvaksi ajanvietteeksi.

Tälläisenään Fight in Tight Spaces on mekaniikoiltaan jo toimiva mutta kaipaa kovasti balanssointia ja ehkä enemmän kustomoinninmahdollisuuksia kiinnostuksen ylläpitämiseksi.

Fight in Tight Spacesiin sopisi erittäin hyvin myös moninpelimahdollisuus vaikka neljän pelaajan kera. Puitteet löytyy, ehkäpä myös intoa täyttää ne.

Kaiken kaikkiaan Fights in Tight Spacesia kannattaa pitää silmällä, tai rohkeasti hypätä jo nyt älynystyröitä nyrkein hierovan korttipelin sekaan.