Forspoken-arvostelu – Luminousin uutukainen ei loista kovinkaan kirkkaasti

Project Athiana alkanut ja Forspokeniksi päätynyt peli lupaili kehitysaikanaan paljon. Final Fantasy XV:n kehitystiimin pyöräyttämä uusi peli ei tällä kertaa sisällä nahkaan pukeutunutta jätkälaumaa.

CES 2021 -messuilla julkistettu Project Athian -pelin oli tarkoitus alunperin ilmestyä vuoden 2022 tammikuussa. On nykyään melko trendikästä ilmoittaa pelin julkaisupäivä hyvissä ajoin ja sitten lisätä siihen kehityksen edetessä noin 1,5 vuotta lisää, joskus enemmänkin.

Final Fantasy XV:n kehitystiimistä muodostettu Square Enixin alla toimiva Luminous Productions lähti kehittämään myös Final Fantasy XV:n pelimoottorina toimineella Luminous Enginellä uutta IP:tä, eli immateriaalioikeudellista tuotetta.

Hypeä riitti, kunnes vuoden 2022 loppupäässä alettiin nähdä enemmän pelikuvaa. Julkaistut trailerit, jotka esittelivät pelin päähahmoa ja dialogin pätkiä, otettiin vastaan lähinnä vatsavääntein ja keskustelupalstat kihisten.

Forspokeniksi nimetty Project Athia on nyt viimein täällä, ja poikkeuksellisesti juuri mikään instanssi ei saanut arviokoodeja etukäteen, mikä useimmiten lupailee pelkkää huonoa. Onko Forssan Puhuja sitten niin paska kuin asetelmista voisi odottaa, vai löytyykö sieltä kuvitellun tunkion keskeltä edes puolimätä ruusu?

Tarina Frey-nimisestä naisesta

Freyllä oli New Yorkissa paska lapsuus, paska nuoruus ja sitten hän päätyi toispuoljokkee Athiaan. Athiasta hän halusi lähinnä lähimpään vittuun, mutta paikalliset jäivätkin vaatimaan häneltä pelastajan elkeitä.

Athiaa vaivaa neljän entisen hyväntekijän ja nykyisen pahoinvoivan taika-Tantan korruptoima maailma. Freytä ei voisi juuri vähempää ginostella, sillä hän haluaa vaan takaisin paskaan New Yorkin elämään.

Lähtökohdat ovat niin sappea täynnä, että pitää oikein ottaa pari Rennietä tai Rieseniä, että pelistä pääsee juuri hirttopuuta pidemmälle.

Tusinan tunnin tapaus

Forspoken on avoimen pelimaailman tarinavetoinen toimintaseikkailu, jonka pääpaino on maaston nopeassa taittamisessa ja erilaisin partikkelitehosteiden ilotulitellussa taikataistelussa.

Tarinaakin pelissä on, mutta luojan kiitos sen voi suoritella noin tusinassa tunnissa läpi.

Athia on iso mesta ja tekemistä riittää, mikään tekemisistä ei vaan kiinnosta juuri yhtään, kuten ei kiinnostele perin tarinakaan.

Taikaparkourin avulla maaston taittaminen on sutjakkaa ja oikein mukiinmenevää. Taikataistelut ovat energisiä ja näyttäviä, mutta alkavat pian toistella itseään.

Athiaan on rakennettu paljon tarinaa, mutta se tuodaan pääasiassa maastoosta löytyvin tekstein esiin. Tässäkin hieman erikoinen valinta presentaation kannalta, sillä tekstiruudut muistuttavat erehdyttävästi monen pelin latausruutua ja jäin lähes aina odottelemaan että peli ”laitaisi”.

He lupasivat meille ällistyttävät grafiikat

Forspoken ei ole se supernext-gen hitti, jonka grafiikat ällistyttävät ja iskevät suonta kuin kuppaajat aikanaan. Ensimmäinen neljännes pelistä menee tappavan tylsässä ja ankean näköisessä maastossa, missä ei ole mitään mielenkiintoista. Pelin edetessä tulee uusia alueita löydettäväksi, mutta nekään eivät väräytä mitään viisaria.

Mitään Horizon Zero Dawnin tyylistä kauneutta on Forspokenin kaurista maisemista vaikea löytää.

Musiikit ovat tusina JRPG-musaa ja ääninäyttely ihan ok. Ääninäyttelyn tielle tulee lähinnä puiseva käsikirjoitus tai liian japanilaiseksi yltyvä mesoaminen. Mistään ei oikein saa otetta, ja tunnelma jää väljäksi kuin terassille unohtuneessa kaljassa.

Kovaa yritystä

Forspoken yrittää napata paljon muista peleistä onnistumatta tekemään mitään kovin omaperäistä. Parkour on niin 2000-lukua ja vahvasti jo nähty peleissä edustettuna. Loitsuilut on kulutettu jo Final Fantasyissa. Freyn vaatetus on suoraan pöllitty Jedi Fallen Orderista. Viholliset muistuttavat huonolla tavalla yököttävästi jotain Ubisoftin kristallivihollisia, hyi hemmetti sentään.

Pelimaailmassa on muutenkin turvotusta kuin Ubin avoimen pelimaailman touhuissa konsanaan. Final Fantasy XV:n nahkajätkäkaveruksia ei tästä pelistä löydy, mutta löytyypä sentään yläluokkaisella aksentilla puhuva taikahely, jolle Frey sitten veistelee olemattomia pelin edetessä. Jipii.

Kannattaako ostaa?

Forspoken kannattaa jättää hyllyyn. Vaikka se olisi alennuksessa, se kannattaa silti jättää hyllyyn. Ensimmäinen peli, jota pelatessa puolisoni ei jaksa kannustaa pelaamaan läsnäolollaan, vaan seuraamisen sijaan menee mieluummin katsomaan tv:tä toiseen huoneeseen.

Forspoken ei vaan ole kovin hyvä peli, ja sen tarina on niin valju, että tekee mieli terästää Pleikkaria pontikalla. Maisemissa loikkiminen ja taistelu pienissä erissä on ihan hauskaa, mutta se hauskuus alkaa äkkiä toistaa itseään.

Saa nähdä jääkö tämä viimeiseksi Luminous Productionsin tekeleeksi. Edes tulevaa Final Fantasyä ei tehdä Luminous Enginellä. Forspoken yrittää kovasti olla nuorisonkarhee, mutta on ihan yhtä cool kuin humalainen setä aurinkolaseissa lastenjuhlilla.