Gord – eli kuinka uhrata vauvoja demoneille ja huutaa tekoälyttömyydelle. Olemmeko vain paapottu pilalle, vai pitäisikö tekoälyttömyydelle vetää rajat vuonna 2023?
Tumma ruutu… huminaa… valkoista tekstiä kalmaisella fontilla… seitsemän riviä varoituksia, kuinka kaikki arveluttava sisältö on oikeutettua, sillä se kunnioittaa slaavilaista mytologiaa ja sisältö ei sovi alle 72-vuotiaille sen karmaisevuuden takia. Tässä minä kuvittelin aloittavani selviytymis-basebuilderia, mutta minua uhkaillaankin yöunien menettämisellä.
Gord on kultalusikka suussaan syntynyt strategiapeli, mutta lusikka tahriintuu kakkaan jo ensimmäisten minuuttien aikana niin pahasti, että sitä ei saa pesemällä puhtaaksi
Kehitystiimissä vaikuttaa tekijöitä Witcher- ja Frostpunk-pelien takaa, joten tummasävyinen selviytymisstrategia ei pitäisi olla temppu eikä mikään.
Gord on tukikohdanrakennuspeli, jossa pelaajan pitää kontrolloida yksittäisiä kyläläisiä. Niillä kaikilla on omat nimet, muka taidot ja uniikit mieltymyksensä, jotka vaikuttavat heidän käytökseensä. Kyläläisistä pitää huolehtia aina kehdosta hautaan, sillä syntyvyys on ainoa tapa saada lisää populaatiota, ja jokainen henki on näin ollen tärkeä.
Kyläläisten kehittämisen sijaan, itse kylästä pitää huolehtia, jotta syntyvyys kasvaa. Uusien kyläläisten syntyminen on kuitenkin hyvinkin arpapeliä, joten sen varaan stategiaa on mahdoton rakentaa.
Kaikkien henki on kullan kallis, paitsi tuo dorka joutaa uhrialttarille, ja antaa tuon pellen heittää veivinsä, kun ei tajua edes tuoda kerättyä takaisin kylään
Gordissa on kaikki pilalla, vaikka asetelma onkin mielenkiintoinen – vaikkakin tarpeettoman julma ja ilkeän kuninkaan sadistisena kätyrinä toimiminen ei ainakaan koskaan ollut oman toivelistan kärjessä.
Kuningas on lähettänyt sinut orjuuttamaan paikalliset ja valtaamaan pimeän maan pystyttämällä näitä kyläpahasia, eli Gordeja – sitä se pelin nimi siis tarkoittaa.
Kyläpahasten hallinta on yllättävän tuskaista aina käyttöliittymän kankeudesta aivan tarpeettomaan alatasoiseen mikromanageraamiseen asti. Itse kylän rakennusalue on idioottimaisen ahdas. Joku on selvästi ajatellut tämän luovan kivan pikku pulmapeliosion peliin, mutta kun tämä kuormittaa jo valmiiksi kankeaa käyttistä on savotta valmis.
Kaikki kylähullut käyttäytyvät nimittäin samalla tavalla, vaikka näin ei pitäisi olla. Kerättävien tarpeiden havaitseminen on työlästä, jopa toisinaan miltei mahdotonta. Jokaisen työntekijän tehtäviä pitää muuttaa lennosta tarpeen mukaan, ja he kirjaimellisesti pudottavat tavarat ja hanskat maahan uuden käskyn kuultuaan.
Jos nämä haluaa kerätä, pitää ne itse naksuttaa kantoon toisella, rooliin sopivalla työntekijällä manuaalisesti tai tehty työ on mennyt hukkaan.
Kyläläiset ovat siis yhtä oma-aloitteisia kuin kesähessu Teini-Einari Mäkkärin bäkkärillä. Pimeän ympäristön välistä tihrujen klikkailu ajaa enemmän mielipuolisuuden partaalle, kuin itse metsässä lymyävät julmuudet.
Joten vauvaa alttarille…
Niin, Gordin idea on rakentaa kyliä samalla kun kamppailee metsän kauhujen aiheuttaman ahdistuksen kanssa.
Koska kyläläisten hallinta on äärimmäisen työlästä, on metsän kammotuksille helpompi antaa uhrilahjoja, kuin varustaa väkeä taisteluun – jonka jälkeen nähdä vaiva parantaa heidän fyysiset ja psyykkiset kärsimyksensä yksittäin klikkailemalla, keräämällä kaikki heidän droppaama kama ja toivoa, että kylän kriisit eivät eskaloidu kun noukit Jorman pudottamia käpyjä.
Ja tiedätkö, vauvojen uhraaminen demoneille tuntuu pahalta, koska mitä vittua?
Kansantaruja tai ei, mutta kuka ajatteli, että tämä on mukava mekaniikka, joka kannattaa laittaa mukaan koska se on osa ”wanhoja perinteitä”? Samalla tämä skeida on paljon pienempi vaiva seurauksineen, kuin muut vaihtoehdot. Jorma saakoon kantaa kävyt kattilaan asti ihan itse. Jotain on siis todella pielessä.
Gord hukkuu pimeyteensä ja hyvä niin
Paljon paskaa pienessä paketissa. Parasta antia on tosin välianimaatiot, jotka oikeasti lupaavat paljon, joten pettymys kasvaa vielä isommaksi, kun pelin kankeus ja idioottimaisuus paljastaa kyntensä.
Joskus mietin, että nykyään pelattavuutta on helpotettu liiaksikin kun vertaa kultaiseen 1990-lukuun ja RTS-helmien syntyvuosiin, mutta edes silloin eivät örkit olleet näin tyhmiä.
Zum, zum ja jätä Gord ostamatta, älä osta edes alelaarista, jotta joku tajuaa, mihin raja pitää vetää.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.